Herkkyydestä

 

Herkkyyteni ei ole suinkaan huono puoli, päinvastoin. Olen ylpeä siitä, että osaan lukea ihmisiä ja tilanteita helposti. Tiedän, milloin jokin juttu on viallaan ainakin sisimmissäni.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tietoisemmaksi tulee omasta luonteestaan. Minä esimerkiksi olen ymmärtänyt, että ennen olen aina mieltänyt itseni todella ujoksi ja hiljaiseksi. Mutta enää en näin sanoisi. Saatan olla toisinaan jopa melko rääväsuinen höpisijä ja mutta koen vaan monet asiat ehkä normaalia voimakkaammin ja se puoli tekee minut toisinaan vaitonaiseksi. Olen myös usein todella syvästi omissa ajatuksissani, se saattaa olla aika ärsyttävä piirre, sillä en välttämättä ole aina 100% läsnä.Toisinaan olen jostakin asiasta tai ihan vaan päivästä niin väsynyt, etten yksinkertaisesti jaksa antaa itsestäni yhtään mitään – tälläisinä hetkinä minut saattaa mieltää hiljaiseksi.

Herkkyys minun kohdallani on verrattavissa raskaaseen fyysiseen suoritukseen ja minulle monet kokemukset kuormittavat kehoa yhtä raskaasti kuin vaikka 20 kilsan juoksulenkki. Tarvitsen paljon aikaa palautuakseni esimerkiksi ihmissuhdekiemuroista, juhlatilaisuuksista… tarvitsen ihan joka päivä hetken omaa aikaa. Ennen kaikkea toimeliaisuuteni tarvitsee vastapainoksi paljon rauhaa ja liikuntaa.

Ambivertteja kohtalotovereita?