Herkkyydestä

Coco Sweet Dreams

 

Herkkyyteni ei ole suinkaan huono puoli, päinvastoin. Olen ylpeä siitä, että osaan lukea ihmisiä ja tilanteita helposti. Tiedän, milloin jokin juttu on viallaan ainakin sisimmissäni.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tietoisemmaksi tulee omasta luonteestaan. Minä esimerkiksi olen ymmärtänyt, että ennen olen aina mieltänyt itseni todella ujoksi ja hiljaiseksi. Mutta enää en näin sanoisi. Saatan olla toisinaan jopa melko rääväsuinen höpisijä ja mutta koen vaan monet asiat ehkä normaalia voimakkaammin ja se puoli tekee minut toisinaan vaitonaiseksi. Olen myös usein todella syvästi omissa ajatuksissani, se saattaa olla aika ärsyttävä piirre, sillä en välttämättä ole aina 100% läsnä.Toisinaan olen jostakin asiasta tai ihan vaan päivästä niin väsynyt, etten yksinkertaisesti jaksa antaa itsestäni yhtään mitään - tälläisinä hetkinä minut saattaa mieltää hiljaiseksi.

Herkkyys minun kohdallani on verrattavissa raskaaseen fyysiseen suoritukseen ja minulle monet kokemukset kuormittavat kehoa yhtä raskaasti kuin vaikka 20 kilsan juoksulenkki. Tarvitsen paljon aikaa palautuakseni esimerkiksi ihmissuhdekiemuroista, juhlatilaisuuksista... tarvitsen ihan joka päivä hetken omaa aikaa. Ennen kaikkea toimeliaisuuteni tarvitsee vastapainoksi paljon rauhaa ja liikuntaa.

Ambivertteja kohtalotovereita?

 

Kommentit

Annsvan (Ei varmistettu)

Olen lukenut blogiasi vuosia ja ihan uskomatonta, miten monesti koen samaistuvani sinuun. <3

Tähänkin asiaan. Enkä olisi oikeasti tämän paremmin osannut mitenkään itseäni ilmaista. Jännä, miten voi oppia myös itsestään toisen tekstiä lukiessa.

Coco
Coco Sweet Dreams

Miten ihana kuulla!

Tarja L. (Ei varmistettu)

Tunnistan itseni kuvauksestasi. Enää en sanoisi itseäni ujoksi tai hiljaiseksi - täysin tilanneriippuvaisia ominaisuuksia nämä. Tunnistan myös tuon väsymisen sosiaalisuuteen. On pakko saada olla hiljaa ja yksin. Käydä asiat läpi. Väsyneenä vajoan helposti sisäänpäin, enkä jaksa antaa itsestäni mitään - on pakko ladata akkuja. Eli kohtalotovereita ollaan :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Just näin. Riippuu myös porukasta ja niin tilanteesta.

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Täällä yksi ambivertti, ja onnellinen tälläisenään!
Ps, ihanan freesi asukokonaisuus :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos! <3

Coco
Coco Sweet Dreams

Joo, niin sama!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa omiin korviin erityisherkkyydeltä. Itsekin sellainen olen. Joskus tuntuu rasitteelta, useimmiten erityispiirteeltä, jota haluan vaalia :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Jep! All the feelings. :D

Herkkä (Ei varmistettu)

Hei. Olen seurannut blogiasi satunnaisesti, mutta en ole koskaan voinut samaistua samalla tavalla kuin tämän postauksen myötä. Olen etsinyt tapaa kuvata muille tuota kuormittumisesta palautumista. Kun luin lauseesi, jossa vertasit sitä urheilusuorituksen mukanaan tuomaan rasitukseen, tiesin että tällä tavalla minun juuri tulee kuvata asiaa läheisilleni, jotka eivät voi ymmärtää, miksi joudun niin usein kieltäytymään sosiaalisista tilanteista. "Aina sinä sanot ei" on usein kuultu lause lähipiirissäni. Sekä "kyllä minunkin vain täytyy jaksaa". Mutta kun vain uuvun mukavistakin asioista. Ja jälkikäteen kaikki tunnerikkaat tilanteet tuntuvat juostulta maratonilta.

Pystyn tunnetasolla tuntemaan herkkyyteni vuoksi sellaisia koko kehon valtaavia tuntemuksia, joihin en usko vähemmän herkkien ihmisten pystyvän. En tiedä, vaikea verrata kun olen elänyt vain tätä eritysherkkää elämää. Sen tuntemuksen ajalla olen aina onnellinen tästä erityispiirteestä, mutta aika suureksi osaksi koen sen rasitteena. Ja mielestäni se ei ole vain "piirre", vaan oma ihmislajinsa. He, jotka selvisivät parhaiten alkuperäiskansojen eloonjäämistaisteluista vahtien yöllä leirinuotioita kuullen ja aistien kaikki heimoa uhkaavat vaarat.. Heistä me polveudumme. Aistimme ovat yhä virittyneet huomaamaan kaikki mahdolliset uhat, meillä on tutka toiminnassa yötä päivää. .. Niin mielenkiintoista, mutta niin raskasta elää.

Kommentoi