Kellon ollessa 20:43

Kello 20:43 eli ajatuksia juuri nyt:

Lapset risteilivät vielä hetki sitten yöpuvuissaan keittiön ja makuuhuoneen väliä. Pienintä ei vieläkään väsytä, hän käy välillä katselemassa minua salaa nurkan takana pieni nukke kainalossaan. Poju haukotteli auvoisasti, kun peittelin hänet. Uni tuli tälläkin kertaa salamannopeasti. Ekaluokkalaisen laiffi lienee rankkaa. 

Nautin tästä hetkestä, kellon ollessa 20:56. Istun yksin keittiön pöydän ääressä ja juon kupposen kofeenitonta Womankind-teetä, pidän sen nimestä. Siinä on ainakin ruusuja ja vaniljaa. Nykyään juon teeni ilman hunajaa, saan mausta paremmin kiinni. 

Nyt vietetään keskiviikkoa. Se on minulle kuin torstai, sillä teen lyhyempää työviikkoa… tosin lasken perjantainkin työpäiväksi, työt vaan vaihtuvat toisenlaisiin. 

Tiskikone surisee rauhoittavasti taustalla, ihanan kotoisa ääni. Pesukone humisee myös vaimeasti, lenkkivaatteet ovat nyt pyörityksessä. Olen lenkkeillyt ihan liiaksi, jalkoja kolottaa ja niihin sattuu. Latasin SportTrackerin ja jäin siihen heti koukkuun, huomenna voisinkin höllätä ja pitää koti-illan pyykkien kera. Puhtaat vaatteet kasaantuvat liian usein takkahuoneen syvennykseen, katselen pinoa juuri nyt. 

Olen hermoillut monesta asiasta koko alkuviikon, vaikka olen oikeasti chilli tyyppi ja sitä mieltä, että hermoilu on ihan turhaa. Kaikki järjestyy kyllä, aina! Otan ehkä toisen kupin ruusuilta maistuvaa teetä ja laitan silmiä kuivattavan tietokoneen kiinni. Tämä vilkas keskiviikko on jo niin nähty.

Mitä teille kuuluu juuri nyt. Kellon ollessa 21:12?