Marraskuu kaiken tämän keskellä

Tänään on ollut mielessä rantaloma ja huojuvat palmupuut.

Kesä meni ja syksy tuli. Se kaikki meni yhdessä hujauksessa. En itseasiassa muista edes koko muuttopäivästä mitään, kesä taisi olla aikamoista hälinää pääni sisällä. Lähdin usein reissuun tai keksin itselleni ohjelmaa, jotta minun ei tarvitse olla yksin kotona. Nyt ihan viime aikoina olen vasta alkanut tottumaan yksin asumiseen. Siitä muistan haaveilleeni aikoinaan, että miten siistiä se voisi ollakaan mutta nyt kun ei ole vaihtoehtoa on se verrattain hankalaa. Asun ensimmäistä kertaa elämässäni yksin (toki lapset ovat luonani joka toinen viikko)! Minunkaltaiselle hieman boheemille sielulle pitää olla tarkat aikataulut, eikä niistä sovi luistaa. Laitan itselleni muistuksen monestakin asiasta, jotta arjessa säilyy tietty rytmi, se on helpottanut paljon. Yksin sitä oppii tuntemaan itseään parhaiten.

Minun yksinäinen arki-ilta sujuu lähes aina samalla kaavalla. Olen töissä mahdollisimman pitkään, jonka jälkeen hurautan kotiin. Pahinta on ehkä astua pimeään asuntoon, se tuntuu vähän karulta, mutta viimeistään kun saan valot päälle alkaa helpottamaan. Vaihdan työvaatteet heti urheiluvaatteisiin ja selaan postit. Sähköpostit ja paperipostin. Saatan vastata meileihin, mutta vain tärkeimpiin. Painan kuulokkeet korville ja lähden melko ripeästi ulkoilmaan. Juoksen paljon ja se pitää hyvin ajatukset kirkkaana. Tulen kotiin ja kävelen lämpimään suihkuun. Rasvaan ihoni, hoidan kasvoni ja harjaan hiukseni. Letitän ne ja laitan teeveden kiehumaan. Valmistan itselleni voileivän tai pilkon itselleni kulhollisen värikkäitä hedelmiä. Pukeudun mukavasti ja jalkani lämmitän pehmosukilla. Siirryn yläkertaan läppärini kanssa. Teen blogitöitä, jonka jälkeen saatan katsoa vielä jonkun sarjan. Aina maanantaisin katson jakson Divorcea, pidän siitä paljon. Välillä tuntuu oudolta nauraa yksin. Toisinaan jätän jakson kesken, sillä silmäni painuvat väkisin kiinni. Siistin nopeasti keittiön, laitan tiskit koneeseen ja pesen hampaat. Kuljen yläkertaan valoja sammutellen ja rojahdan sängylle. Joskus paleltaa niin paljon, että nukun villapaita päällä ja kietoudun peittoon. Kerroin joskus lapsilleni, että miten mukava tapa on sitten aikuisena lämmittää mahdollisen kumppanin puoli sängystä. Niin, että hänen on mukava tulla nukkumaan.

Silloin, kun lapset ovat luonani otan heidät usein viereeni nukkumaan, mutta nukun usein vähän huonosti, sillä en voi olla tuijottamatta heitä. Miten kauniita ovat mokomat siloposkiset tuhisijat siinä ja miten onnekas olen.

Hyvin tässä siis arki rullaa, joka päivä on kiva päivä, kun siitä on oppinut tekemään sellaisen.

Kuvat minusta otti Suvi Kesäläinen