Me Naantalissa

Arkistojen kätköihin oli jäänyt heinäkuinen reissu Naantaliin. Me kokkaillaan nykyään vallan kotona, mutta Naantalissa päätettiin, että mennään noin kerran kuussa hienosti ulos syömään, tai vaikka vaan pizzalle. Ajetaan kiertotietä hiljaa ja ihaillaan samalla maisemia.

Kesän ehdoton lempiasuni on ollut puuvillaneule ja farkkushortsit. Hienoina hetkinä yhdistettynä korkokenkiin. Huomasin vasta näitä kuvia katsellessa, että olen pukenut lapseni aikalailla samalla tavalla kuin itseni, eikö totta?

Ehkä maailman sympaattisin paloasema:

Pizzapaikassa oli ihana katto:

Näen tytössäni paljon minua. Jotain samanlaista elettä ja luonnetta on hänessä, plus farkut ja villis.

Kuvittelin, että tässä on laventelipelto:

Sanonpa vaan sen, että ulkona syöminen on ihanaa, erityisesti silloin, kun sitä harrastaa vähän harvemmin. Se tuntuu paljon spesiaalimmalta.

/One sunny day with my family