Oh baby it’s a wild world
Beautiful Body -haaste on levinnyt äiti-bloggaajien keskuudessa kulovalkean tavoin ja haluankin nostaa hattua näille rohkeille naisille. Minä en rohkene ladata kuvaa vartalostani nettiin, mutta ajattelin raapustaa jonkun sanan tästä ja vähän muustakin. Naisena ja äitinä olemisesta.
En oikeastaan paljoa mieti omaa vartaloani, hoidan sitä erilaisin voitein, olen kiinnostunut ruoan/juoman vaikutuksesta ihoon, syön ainakin arkena terveellisesti ja muutenkin hyötyliikun paljon. Joskus käyn salilla paljon, toisinaan en jaksa, vaan keskityn elämään syömistä varten.
Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että paino on pysynyt aina samana. En omista edes puntaria, koska paino ei jostain syystä heilahda suuntaan tai toiseen. Olen vähän sitä mieltä, ettei omaa vartaloa kannata miettiä liikaa, mutta sitä tulee kohdella arvokkaasti ja vaalia sen hyvinvointia aina kuolemaan saakka. On itselleen armollinen. Hauskaa täytyy kuitenkin aina olla. Toki haaveilen toisinaan kapeammista nilkoista, täydellisestä ihosta, pienemmästä nenästä, mutta sitten taas tietyt ulkoiset piirteet tekevät meistä persoonallisen kauniin näköisiä – isosiskoni siitä aina jaksaa muistuttaa, kun heikkona hetkenä uhmaan meneväni kauneusleikkaukseen. Elämä on täynnä valintoja.
Molemmat raskaudet olivat todella armollisia vartalolleni ja sektiohaavastakin on tullut todella huomaamaton -sitä ei enää näy edes pienimmissä bikineissä. Toisen raskauden jälkeen sektiohaava näytti ekoina päivinä todella pahalta ja koko masu oli mustelmien runtelema. Silloin fiilis oli todella kahtialeikattu. Leikkauksen tuomasta masuturvotuksesta ja mustelmilta päästiin eroon noin viikon/parin päästä. Kaikki on mennyt siis vallan mainiosti ja molemmat raskaudet ovat kohdelleet minua lempeästi. Olisi toki ollut mielenkiintoista kokea synnytys, mutta sitä en tule koskaan kokemaan.
Tässä naisena olen miettinyt myös tytärtäni ja miten toimin erilaisissa tilanteissa. Että hän pystyy arvostamaan itseään, tuntee itsensä ja kunnioittaa vartaloaan sellaisenaan. Pienestä iästä huolimatta hän väistämättä imee koko ajan itseensä vaikutteita. Välillä hän katsoo ihmeissään mainoksia, toisinaan hän löytää kassistani puuterihuiskun ja huitelee se kädessä menemään poskiaan sutien. Hän kaivaa juuri ne punapohjaiset korkekenkäni kaapista ja yrittää horjua niillä päättäväisenä eteenpäin. Olen aina ollut sitä mieltä, että tytöstäni tulee määrätietoinen. Se katse, joka hänellä usein on. Hän seuraa minua tarkkaan ja on todellinen äitin tyttö. Hän osaa jo vaatia tietyt vaatteet kaapista – itseasiassa eilen tulikin vastaan tilanne, kun laitoin tytölle harmaat sukat ja hän heittäytyi selälleen ja vaati pojan vanhat Marimekon autosukat jalkaan.
Äitinä tärkeintä on olla vierellä. En koskaan arvostele itseäni hänen edessään ja olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Uskon, että tällä on suuri vaikutus.
Eniten toivon sinulle tyttöni vapautta. Vapautta tehdä päätökset ja totetuttaa unelmat kenestäkään riippumatta.
You know I’ve seen a lot of what the world can do
And it’s breaking my heart in two
’Cos I never want to see you sad girl, don’t be a bad girl
But if you want to leave take good care
Hope you make a lot of nice friends out there
But just remember there’s a lot of bad and beware
Oh, baby, baby it’s a wild world
It’s hard to get by just upon a smile
Oh, baby, baby it’s a wild world
I’ll always remember you like a child, girl
Cat Stevens on minun lemppari.
Hyvää alkavaa viikkoa!