Tervehdys ihanaiset!

Päivät täällä ovat olleet varsin piinallisia, alkuun jopa paniikinomaisia, kun yksi läheisimmistä ihmisistäni, eli isäni joutui yks kaks sairaalahoitoon. Hän kirjaimellisesti särki sydämensä ja sen lisäksi hoidetaan kaikkea muutakin. Nyt tämä minulle maailman hauskin mies saa lisäverta ja hän on todella hyvässä hoidossa. Tälläisinä hetkinä sitä miettii, kuinka onnekkaita olemme, kun saamme niin hyvää hoitoa täällä Suomessa. On kaikenmaailman spesialistit, laitteet ja härvelit viimeisen päälle. 

Kuten mainitsin, on isäni yksi hauskimmista tyypeistä mitä tiedän ja toivottavasti olen perinyt häneltä edes vähän sitä ronskia huumoria. Hän oivaltaa hetkistä suunnattoman hauskoja juttuja, joita usein nauretaan vedet silmissä. Siellä sairaalavuoteessakin hän on ehtinyt jo tekemään huvittavia havaintoja, eivät ne varmasti nyt teille avautuisi, jos tässä lähtisin kirjoittamaan. On muuten erittäin tärkeä ja voimaannuttava taito löytää elämästä aina niitä hauskoja juttuja, pienistäkin asioista. Kuten myös nähdä ympärillään kauneutta. Sellainen valoisuus ja positiivisuus kantaa todella pitkälle.

Sitä monesti miettii elämän lyhykäisyyttä ja yllätyksellisyyttä, erityisesti silloin kun jotain sattuu.

On tartuttava hetkiin, pidettävä rakkaimmistamme vähän lujempaa kiinni ja arvostettava niitä ihmisiä, jotka lähestyvät, kun on vähän vaikeaa. He ovat niitä, jotka oikeasti välittävät. Kiitos vielä kaikille, jotka olette lähettäneet minulle lukuisia tsemppiviestejä instagramin kautta, ne todella merkitsevät. 

Olkaamme toisillemme lempeitä. Meillä kaikilla on omat taakkamme kannettavana.