Kuinka vähällä voisinkaan pärjätä? Tätä aloin miettimään, kun suunnittelin tulevaa keittiötä ja säilytystiloja. Keittiöstäni tullee melko pieni ja kompakti, tätä myötä olenkin alkanut puntaroimaan omia tavaroitani. Mikä on riittävä määrä ja millä määrällä elämänlaatu ei ”kärsi”. Kuinka monet lasit tarvitaan ja maistuuko valkoviini oikeasti paremmalta valkoviinilasista kuin punaviinilasista. Kuulostan tylsältä ja täydelliseltä amatööriltä, sillä en edes huomaa eroa. Milloin lasin muoto on alkanut vaikuttamaan niin paljon juoman makuun, vai onko kaikki suurta huijausta?

Pyörrän aikaisemmat ajatukseni, että kristallit arkena käyttöön. Toki onni on arjessa ja jokaisesta päivästä löytyy juhlan aihetta, mutta nyttemmin olen enemmän sitä mieltä, että on spesiaalimpaa ottaa pyhäkupit esiin oikeina juhlapäivinä. Minusta on ihanaa fiilistellä hetkiä ja kilistellä kauniita laseja – se tekisi mahdollisesti hetkestä vieläkin arvokkamman ja ainutlaatuisen.

Toki olen jäävi kommentoimaan tätä aihetta, sillä kaapit pursuavat blogin kautta saatuja astioita ja stailaustavaraa – näitä varten olen joutunut järjestämään lisää säilytystilaa varastosta, onhan työni stailata ja somistaa mutta uuteen kotiin haaveilen skarpista linjasta kaiken tavaran suhteen. Ihminen pärjää varmasti 6-8 kappaleen astioilla, eikö? En olisi uskonut sanovani tätä mutta juhlahetkiä varten voi vaikka lainata maa- ja kotitalousnaisilta tai Marttakerhosta kahvikupit ja skumppalasit.  

Kaikenlainen paljous ahdistaa vaikka kaikki kaunis aina kiinnostaakin.

<3 Henna