Lähdin hotellilta lounaalle, jo heti kulman takana minua vähän huvitti laitapuolen kulkija, joka nautti aamupalaansa kadulla. Iso pullo Coca Colaa ja kokonainen kiekko valkohomejuustoa, josta hän haukkasi makupaloja. Only in Paris i think. 

Lounaspaikan vierellä huomasin tyylineidot, molemmat olivat pukeutuneet mustaan. Mustat vajaalahkeiset farkut paljastivat hoikat nilkat ja toisella oli pieni sievä tatuointi siinä. Kenkinä oli nilkkurit ja toisella tytöllä Guccin loaferit. Takkeina mustat nahkarotsit, jotka näyttivät miellyttävän pehmeäksi kuluneilta.

Siinä missä minä vähän hymyilen vastaantulijoille, ei kyllä Pariisin tytöiltä saanut yhtäkään katsekontaktia tai hymyn virettäkään. Mentiin aika coolisti etiäpäin. Olen kyllä erittäin tyytyväinen minun kotikaupunkini Turun tyttöjen hymyilevistä katseista ja muutenkin siitä, että ihmisten katseet kohtaavat – siihen pyrin itsekin. Enemmän kasvoja, vähemmän kännykkää.

Yksin matkustaminen on alkanut kiehtomaan enemmän ja enemmän. Vaikka viihdyn porukassa hyvin niin näin ”ikänaisena” kaipaan paljonkin omaa aikaa. Yksi parhaimmista asioista on eksyä vieraaseen kaupunkiin, istua kahvilaan ja katsella ohitse lipuavia ihmisiä. Tarkkailen tuntemattomien liikkeitä, tapaa puhua ja olla. Miten he pitävät kasilaukkuaan tai millä tavalla he istuvat. Varsinkin elegantit ihmiset ovat tarkkailuni alla ja sellaisia Pariisissa helposti tapaa vaikka bussipysäkillä.