Välillä tuntuu, että elän ihan eristyksissä ja omissa maailmoissani täällä kotona. Tuntuukin hassulta käydä toisinaan pääkaupunkiseudulla pr-tapahtumisssa ja kuulla vaippaka miten kivalta se kotini uusi liukuovi näyttikään siellä somessa. Että tosiaan vaikka olen täällä pienessä lintukodossani niin juttujani seuraa silti se ihana joukko ja saan tuoda inspiraatiota mukanani, sen kuuleminen palkitsee aina ja tekee tästä kaikesta niin tärkeän ja tekemisen arvoisen.

Elämästänautiskelijat: minä ja Julia päätimme bookata huoneen Kämpistä ja kokemus oli sen kaiken hinnan väärti. Aamupala ja Spa tekivät meidän aamusta niin rennon, että olisin voinut leijailla koko loppupäivän.

Ihailen ystäväni Julian älykkyyttä ja kansainvälisyyttä. Sellainen autenttinen raumalaisuus ja maailmankansalaisuus on näköjään hyvä yhdistelmä. Huumorinainen, jolla on paljon kunnianhimoa ja oikeudenmukaisuutta elämää kohtaan, that’s my girl!

Suosittelen tälläistä rentoa minilomaa ihan kaikille. Parasta oli herätä ajoissa, syödä aamupalaa varhain ja suunnistaa Spahan ennen muita, saatiin olla hetki ihan kaksin.

Kaikesta tästä hemmottelusta toiseen ääripäähän nimittäin pihanrakennustöihin joihin palasin sunnuntaina. Spassa pehmentyneet sormet ovat enää muisto vaan. Olen lapsesta saakka ollut se ihminen, joka innostuu helposti ja tekee kaikkensa, että saan ajatuksissa kuplivan idean toteutukseen.

Kun olen tässä taloprojektissa yksin niin siitä enemmän minua on alkanut kiinnostamaan järkevä kuluttaminen ja tekeminen pieteetillä. Olen myös mielissäni siitä, että olen toteuttanut tänne uusia asioita pidempään harkiten vieläpä osin kierrättämällä. Kaiken ei oikeastaan kannata olla edes heti valmiina vaan ideat lähtevät jalostukseen, kun paikassa on hetken asunut ja katsonut onnistuneita ja ei niin onnistuneita valintoja. Tyyli vahvistuu paremmin.

Milloin tarvitsee ostaa oikeasti uuttaa ja milloin voi löytyä jotakin uudenveroista. Pieteetillä uudistaminen ja pihan kunnostaminen  ei vaadi oikeastaan paljon uurastusta, mielikuvistusta kyllä!

Riittää, kun sinulla on nettiyhteys ja pakettiauto. Tori.fi on oiva kanava seurata edullisia puutarhaan liittyviä asioita ja suuria, näyttäviäkin pihasuunnitelmia voi toteuttaa edullisesti. Itse löysin ison lavallisen betonilattoja ja näitä olen tänään kasannut.

Varsinkin uudiskohteissa piha on usein mullin mallin ja pientareelta pilkottaa kauniita pyöreitä luonnonkivia. Jos on vaan viitseliäis niin kaikki nämä kannattaa napata talteen jo ihan ruoholeikkaamista ajatellen. Luonnonkiviä saa kerättyä uudiskohteen pihalta eikä upouusia kiviä tarvitse välttämättä raahata kotiin, melko tyyriitäkin ovat. Olen hoksannut, että lapseni ovat päivä päivältä kiinnostuneempia kotiaskareista, joita vastaan annan pientä viikkorahaa, heistä on suuri apu.

Tämä rakentunee ensiviikolla,joten  toivottavasti jaksatte odottaa lopputuloksesta kuvia!

Henna

Iltapäiväaurinko tekee ihmeitä ja olohuoneestani kauneimman.

Avantouintia, suuria villapaitoja, brunssivieraita ja paljon puheensorinaa piti viikonloppuni sisällään. Tiesittekö, että olen tuntenut ystäväni Marin jo kymmenenvuoden ajan. Tapasimme aikoinaan Helsingissä illanvietossa ja tiesin etukäteen, että olimme samanikäisiä ja meillä on pieni lapsi. Suuresta joukosta löysimme toisemme ja vietimme sen illan samassa pöydässä. Samana iltana tapasin myös ensikertaa Malenan ja Johannan, tuttuja varmasti nämäkin huippunaiset monelle.

Piirit ovat todella pienet Suomessa ja samoista asioista kiinnostuneet löytävät helposti toisensa. Sisustusjuttujen myötä tapasin aikoinaan Caritan ja Sofién, jo ennen meidän kaikkien blogeja.

Viikonloppuna talollani vieraili myös blogipiireistä alunperin tuntemani Anne ja Maija, heistä on tullut muutaman vuoden sisällä tärkeitä sydänystäviä. Tällä hetkellä talollani majailee Annen koirat hellässä huomassani. Koirakuumeni helpottaa, kun saan näitä karvakorvia kylään (en tarkoita teitä ystäväni).

Marin kanssa me ollaan ihan erilaisia mutta toisaalta aivan samanlaisia. Olemme molemmat herkkiä aistimaan elämää ja osaamme puhua rehellisesti ihan mistä tahansa – ja nauraa, sen me todellakin osaamme! Tiedämme toistemme synkimmätkin salaisuudet ja soittelemme arjen kommelluksista lähes päivittäin.

Mietinkin miten yksi tapaaminen kymmenen vuotta sitten onkin ollut niin merkittävä meidän molempien elämässä.

Kuvassa näkyy myös tuota aloittamaani sohvaa, joka on vielä ihan vaiheessa mutta siitä näkee jo vähän ajatusta millaisen olen siitä ajatellut tulevan. Ideaa olen saanut muun muassa täältä ja täältä. Siitä tulee mahdollisimman boheemi ja yksinkertainen oleskelupaikka.  Pidän paljon tuosta harmaanbeigestä samettikankaasta, se on sävyltään niin rauhallinen.

Nyt tulevan viikonlopun pyhitän perjantain juhlille, niistä lisää instastoryn puolella varmasti. Sunnuntaina pääsen toivottavasti taas pihatöiden kimppuun, niistäkin lisää tuonnempana.

Loistokasta loppuviikkoa!

Henna