Kesät ovat ihania mutta huomaan, että sisäinen pieni suorittaja minussa rauhoittuu tuolloin vasta myöhään illalla. En malta jäädä töiden jälkeen sisälle lepäilemään, vaan kuten arvata saattaa on omakotitalossa yhtä sun toista puuhaa jatkuvasti. Erityisesti näin kesällä. Syksyllä osaan rauhoittua enemmän ja sen takia olen syksystä joka vuosi todella innoissani, koska se tuo mukanaan tyyntä tunnelmaa. En siltikään sano, ettenkö nauttisi kesästä – se on kyllä ihmisen parasta aikaa tottavie!

Minusta on suotavaa listata tasaisin väliajoin arjen pieniä iloja, pysähtyä tässä ja nyt elämään.

• Helteisen kesäpäivän jälkeinen raikas suihku on jotain niin parasta ja pieni oma hetki makuuhuoneeni portailla. Ehkä lasi kylmää valkoviiniä tai iso lasi sitrusvettä. Aurinko on jo laskemassa, kadut ovat hiljaiset ja tunnelma rauhoittunut. Ilmassa on jo lupaus yöstä mutta vielä on lämmintä. Kävelen usein pihalla ja suunnittelen seuraavaa projektia tai sitten vaan käppäilen enkä mieti mitään.
• Asioiden eteneminen.
• Miten hyvin yksinkin selviää kaikesta, huomata kuinka paljon voimia sitä itsessään kantaakaan. Sanon minä, joka juuri muutama tunti sitten väänsi muutaman ruuvipaalun pihamaahan rautakangella tyttäreni mikkihiiripanta päässä, kun ei muutakaan löytynyt siihen hätään ja hiukset piti saada silmiltä. Olen varmaan toisinaan aika näky mutta väliäkö sillä. Nyt on todellinen voittaja olo.
• Tuleva terassi.
• Vastapestyt pellavalakanat näin kesälllä.
• Upeat ystävät, joilla on samanlainen huumorintaju.
• Pienet mutta niin tärkeät kosketukset ohimennen minulle tärkeän ihmisen kanssa.
• Hiljaa tuhiseva tyttäreni juuri nyt vieressäni.

Hyvää kesäyötä!