Mitä silmäni näkivät tänään

Olen tarkaillut Wäino Aaltosen museorakennusta ja sen kaunista arkkitehtuuria jo tovin. Hain sieltä vähän inspiraatiota omaankin kotiin, museo on rakennettu 1967 ja vastaa aikalailla sitä samaa aikakautta mitä meidän omakotitalokin. Meidän talo ei tietenkään ole lähellekkään noin mahtava, mutta kiva siellä on fiilistellä jos tuon aikakauden arkkitehtuurista pitää.

Tilaan virtaa valo uskomattoman upeasti suurista ikkunoista ja kattoikkunoista. Ihanan puhdaslinjaista ja valoisaa.

p7101727.jpg

p7101708.jpg

p7101728.jpg

p7101712.jpg

kuva25.jpg

p7101739.jpg

p7101720.jpg

p7101713.jpg

p7101732.jpg

p7101702-tile.jpg

Asuukohan museon vieressä ylhäällä joku…

p7101699.jpg

Café Wainössä ollaan käyty pari kertaa kerran kun asutaan aika lähellä. Sieltä saa hyvää kotiruokaa ja taivaallista mustikkajuustokakkua. Lapsille tehdään pienempiä lounasannoksia ja äiskät voivat lukea muutamia kivoja sisustuslehtiä.

p7101724.jpg

p7101729-tile.jpg

I love this architecture

Koti Sisustus

Takaisin kaupunkiin

p7091695.jpg

Tultiin taas hetkeksi kaupunkiin. Täälläkin on ihan kivaa! Oltiin neljä päivää vähän liesussa, mummilan nurkissa kun talolla on tapahtunut yhtä sun toista. Noin 16 puuta on nyt kaadettu ja talo näyttää ihan erilaiselta. Sen arkkitehtuuri pääsee paremmin esille ja aurinko pihalle minun kaveriksi.

Puut olivat liian lähellä taloa. Sanovat että puita ei saisi päästää viittä metriä lähemmäs rakennusta, juuret rikkovat salaojia ja jopa rakenteita. Salaojat me uusitaan.

Huh, olipas työntäyteinen päivä. Kyllä tästä tytöstä löytyy sitä voimaa kuin pienestä kirpusta. Täytyy huomenna ottaa kuva meidän työmaasta!

Ja jee, aika naapurissa taitaa olla meidän pojun ikäinen poika. Tuleekohan heistä hyvät ystävät?

Suhteet Oma elämä