Paluu viidakkoon
Se on moro!
Päivätöissä on ollut nyt niin kiirettä, etten ole ehtinyt yhtään tänne teidän iloksi.
Palasin tänään ystävääni ikävöiden tsekkaamaan lomakuvia helmikuulta. Jos nyt kuvailisin meidän Thaimaanmatkaa, niin sana epäuskoinen voisi kuvata sitä hyvin. Lähdimme pimeästä, loskaisesta ja kylmästä kotisuomesta kohti monen tunnin kestävää lentoa. Ilta vaihtui yöhön ja vielä aamuun. Hoipertelimme lentokoneesta trooppiseen ilmastoon yliväsyneinä mutta sitäkin hilpeämpinä. Maj minulle kuvaili jo etukäteen Thaimaan kuumuutta ja kosteutta, mutta se iski kirjaimellisesti kasvoihin heti ensi metreillä.
Minulla on ollut tässä aika paljon kaikenlaista ja tämä loma Thaimaan rennossa ilmapiirissä osui juuri oikeaan hetkeen. Takataskussa on monta muistoa, erityisesti mieleeni jäi tuo aamupala, bileilta Changin baarissa, öinen rantakävely ja uskomaton viidakko, jonne kiipesimme ystäväni kanssa. Siellä tunsin itseni maailman pienimmäksi ihmiseksi. Thaimaassa kaikki tuntui vähän hassulta ja liian suurelta. Palmut olivat jättiläisiä, liskot venyneet pituutta, sammakot kovaäänisiä ja ihmiset liiankin mukavia.
Jos siis Thaimaa ja Krabi on mielessä, niin suosittelen suuntaamaan Phra Nang Lagooniin, josta löytyy tämä upea paikka jättiläispalmuineen ja laguuneineen. Rankka reissu, mutta ehdottomasti kapuamisen arvoinen.
Sipsit ja vesikanisteri reppuun ja matkaan:
