Saudade

Olen iloinen ja perus positiivinen ihminen, vitsailen ja parasta onkin nauraminen toisen tai toisten kanssa. Elämä on ihanaa ja se on täynnä pieniä riemukkaita hetkiä, kun pitää sellaisen pienen virneen ja kujeilun mukana.

Tämän lisäksi olen myös helposti taipuvainen tietynlaiseen melankoliaan. Pidän paljon siitä, että saan viettää aikaani ystävien ja perheeni kanssa, mutta ainakin kerran päivässä vetäydyn omiin oloihini hetkeksi.

Tässä hetkellisen haikeuden hetkellä törmäsin kauniiseen sanaan Saudade, johon voin samaistua toisinaan. Saudade tule portugalin kielestä ja se kuvastaa sitä, että ikävöi jonkin läsnäoloa tai jotakin mitä ennen rakasti tai rakastaa. Ei ole edes varmaa mikä se jokin on, mutta on vain syvä kaihoisa tunne siitä. Ihmisen lisäksi se voi olla esimerkiksi ikävä jotain lapsuuden hetkeä, ihania tunnetiloja sieltä täältä. Ikävä jotakin paikkaa, tuoksua tai kosketusta. Monesti muistoja tuovat tuoksut herättävät tälläisiä voimakkaita tunteita minulla. Tiedättekö mitä tarkoitan? Toivottavasti en kuulosta ihan hassulta? 🙂

Saudade ei välttämättä ole missään nimessä ikävä tunne, vaan on se on yhtä aikaa leppoisa ja kaihoisa, eikä aina järjellä selitettävissä. Se voi kestää ihan hetken ja unohtua samassa. Kaiken kaikkiaan kovin kaunis tunne sanan lisäksi.

//Saudade is a deep emotional state of nostalgic or profound melancholic longing for an absent something or someone that one loves. Moreover, it often carries a repressed knowledge that the object of longing might never return. One English translation of the word is missingness, although it might not convey the feeling of deep emotion attached to the word ”saudade”. Stronger forms of saudade might be felt towards people and things whose whereabouts are unknown, such as a lost lover, or a family member who has gone missing, moved away, separated, or died. Saudade was once described as ”the love that remains” after someone is gone. Saudade is the recollection of feelings, experiences, places, or events that once brought excitement, pleasure, well-being, which now triggers the senses and makes one live again. It can be described as an emptiness, like someone (e.g., one’s children, parents, sibling, grandparents, friends, pets) or something (e.g., places, things one used to do in childhood, or other activities performed in the past) that should be there in a particular moment is missing, and the individual feels this absence. It brings sad and happy feelings altogether, sadness for missing and happiness for having experienced the feeling.