Syystyylistä ja ystävistä

Meillä on täällä Turussa tiivis ystäväporukka, joka on rakentunut viime vuosina.

Päätettiin aikoinaan tutustua yhdessä mahdollisimman moneen turkulaiseen ravintolaan ja niin meidän ryhmän nimeksi tulikin Turku Food Club. Ryhmämme on pitänyt yhtä jo monta vuotta ja meidän viestiketju wazzupissa täyttyy päivittäin kymmenistä, ellei jopa sadoista keskusteluista. Tiedämme varsin hyvin toistemme ilot ja surut.

Ryhmämme pitää sisällään somestakin tutut Annen ja Maijan. Heidän lisäksi ystävämme Henriikan, jonka Puffe-koira näkyy usein minunkin kuvissa.

Niin sitä vaan, että näin aikuisiässä olen huomannut, miten hyviä ystäviä tulee elämään edelleenkin. Olen tutustunut näin vanhemmiten uusiin ihmisiin yllättäen ja varmasti vielä tulen tutustumaankin. Miten jonkun tai joidenkin kanssa vaan klikkaa ja kaikista asiosta on helppoa puhua. Yhdenkin tämän päivän sydänystävän tapasin ensi kertaa tuulikaapissa. Vitsailimme jostakin arkisesta ja sille tielle jäimme.

Huomaan, että kaikki ystäväni ovat todenna avoimia ja eläväisiä. Puheliaitakin. Ehkä se on se klikki, joka meitä yhdistää. Minä tykkään puhua aika syvällisiä, unelmoida ja vitsailla. En ota itseäni mitenkään vakavasti ja uskon, että sellainen rentous ja leppoisuus yhdistää minua ja läheisiäni.

Minua ja syksyä yhdistää maanläheisiin sävyihin pukeutuminen. Aurinkoisina päivinä tarkenee vielä kulkea takki auki, sukkahousut eivät ole pakolliset ja asuilla voi muutenkin leikitellä mielin määrin. Ihollakin on vielä muisto kesäpäivistä. Kengistä kiinnostaa nyt eniten mokkapintaiset ja nahkaiset saappaat suuriin villapaitamekkoihin yhdistettynä. Henriikalla onkin aivan täydellinen setti: Arketin takki, Nellyn neulemekko ja &Other storiesin saappaat.

Kuvista kiitos Annelle!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *