Tapahtui kerran Ruissalossa

Viikonloppu tuo hymyn huulille.

En ole käynyt pitkiin aikoihin festareilla ja nautin kaikista niistä kolmesta päivästä kuin mikäkin. Parasta on omistaa ystävät, jotka jakavat yhtä hyvän (tai huonon) huumorintajun ja heidän kanssaan vietetty aika saa aikaan väistämättä kipeytyneet vatsalihakset ja monta uutta kommellusta muisteltavaksi. Tuntui, kuin olisin ollut ainakin kymmenen vuotta nuorempi, kun viiletin kevyin juoksuaskelin tyttöjen kanssa käsikädessä keikalta keikalle. Ruisrockissa oli ihan älyttömän iloinen meininki!

Kotonani oli kunnon festaritunnelma. Nukuttiin pitkään, tehtiin yhdessä aamupalaa, välissä naputeltiin vähän töitä, sitten otettiin aurinkoa takapihallani ja kerrattiin tapahtumia. Kotini sijaitsee lähellä jokirantaa, joten kaikki oli mutkattomasti kävelymatkan varrella vesibusseineen ja Nerån pizzoineen. 

Minulla on sellainen tuntuma, että tämä kesä tulee sisältämään vielä monta riemukasta kesäiltaa, lomatkin vielä edessä päin. 

Kiitos vielä Ruisrock, Ida, Mai ja Main pikkuveli Petteri loistavasti seurasta! <3