Unikoulu onnellisesti takana

Tsaukkelis!

Kiitos tuhannesti kaikista kallisarvoisista kommenteistanne Unikoulu -postaukseen. Onneksi jaksoin aloittaa, sillä se on tehonnut. Eli aikaisemmin olen nostanut tytön sängystään, hyssytellyt pitkin kotia, antanut maitoa, ottanut viereen, vienyt takaisin omaan sänkyyn jne.

Meillä meni kolme yötä oikean unirytmin löytämiseen. Tyttö heräili usein, itki kovaan ääneen ja seisoi hölmönä pinnasängyssään. Määrätietoisesti kipitin tytön luokse, peittelin hänet ja silitin. Pari kertaa nukahdin itsekin siihen pinnasängyn viereen lattialle. Olen luonteeltani aika sitkeä sissi ja jos jotain päätän niin sen myös teen.

Kolmantena yönä hän itki, mutta kunnes tulin paikalle, meni hän samantien pitkäkseen ja jatkoi uniaan.

Hän heräilee vielä noin kerran tai kaksi yössä, mutta selkeesti tässä ollaan jo voiton puolella.

Ihanaa kun saa nukkua! Sen kunniaksi haen kyllä huomenna taas kukkia kotiin, siivoilen ja laitan vähän joulua.

Toivotan onnea ja pitkää pinnaa muille kohtalotovereille! <3