Kirpeä kirjoitus kissojen leikkauttamisesta

Luin taannoin Kainuun Kissaystävät ry:n vieraskirjaa, jossa väiteltiin siitä, että tuleeko kissa toimeen steriloituna tai kastroituna. Mitään tiedejulkaisuja todisteeksi ei puolin eikä toisin laitettukaan.

Miksi kissa tulisi leikata, oli se sitten uros tai naaras? Oleellinen syy on varmasti populaation hillitseminen. Ihminen luo kissoille erittäin hyvät olot, jolloin eläin biologiansa mukaisesti lisääntyy. Usein hallitsemattomasti. Tiesitkö, että leikkaamaton kissapariskunta saattaa saada aikaiseksi useiden tuhansien kissojen populaation vain neljässä vuodessa?

Vain murto-osa näistä kissoista löytää huolehtivan kodin. Useimmat kissanpennuista ammutaan tai hukutetaan, vielä nykyäänkin, mutta ongelmaa ei ratkaista pysyvästi vaan kokeillaan riehuvaa tulipaloa vesipyssyllä. Sillä, että sinä huolehdit kissasi leikkautettavaksi, vaikutat positiivisella tavalla kissasi elämänlaatuun.

Ne kaksi kolmasosaa, jotka usein eivät pysyvää kotia löydä, joko lisääntyvät eteenpäin, elävät villinä luonnossa ja sairastuvat, levittävät sairauksia sekä kuolevat. Kissa on Suomen luontoon muukalainen, oli se kuinka pitkäkarvainen tahansa. Kissa on aavikkoeläin eikä ole kunnolla sopeutunut Suomen olosuhteisiin, vaikkakin kissa saattaa ehkä pärjätä osa-aikaisena ulkokissana myös talvella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että villiintyneet pennut yhtään sen paremmin pärjäisivät talvella kolmenkymmenen asteen pakkasella.

Jos taas katsotaan asiaa toiselta kannalta, luonto on luonut kissan sellaiseksi olennoksi, joka hyvissä olosuhteissa tulee kiimaan, houkuttelee uroksia ja saa pentuja. Kuten mikä tahansa olento. Koska olosuhteet ovat täysin päinvastaiset mitä kissoilla olisi luonnossa, naaras tulee kiimaan useammin ja useammin. Kun se ei näe uroksia (esimerkiksi sisäkissana), eikä saa näin ”täyttymystä” kiimalleen, se ei vaan stressaannu, mutta saattaa kehittää itselleen kohtutulehduksen, nk. märkäkohdun. Märkäkohtu saattaa olla kissalle hengenvaarallinen.

Leikkaamaton kissa myös on hyvin reviiritietoinen, varsinkin urokset. Uroskissalla on hyvin vahva vietti häätää muut urokset reviiriltään sekä houkutella naaraita, joten se pissailee voimakkaanhajuisia merkkalupissoja ympäriinsä. Myös naaras merkkaa. Tämä usein saa kissanomistajan repimään hiuksia päästään ja joskus jopa hylkäämään kissan. Joskus kissoja päätyy eläinsuojeluyhdistykselle tästä syystä.

Kolleista saattaa reviiritietoisuuden myötä tulla myös hyvin aggressiivisia, varsinkin toisia kolleja kohtaan, mutta myös ihmisiä kohtaan, jos ihmiset tuoksuvat muilta kissoilta.

Leikkautus on ratkaisu. Kissoja jää useita tuhansia koditta vuosittain, ja vain murto-osa niistä päätyy eläinsuojeluyhdistyksille. Silti se murto-osakin jo jättää eläinsuojeluyhdistykset syksyisin ”pentusesongin” koittaessa pulaan. 

Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys PESU ry ja Kissojen Katastrofiyhdistys ry molemmat kannustavat lemmikkikissan leikkautukseen. KKY:llä on ollut jo kaksi vuotta pystyssä kissojen leikkautuskamppanja, jossa he tarjoavat apua vähävaraisille omistajille kissojen leikkautukseen, ja PESU ry laittoi juuri vastaavanlaisen pystyyn 4.10. Molemmilla leikkautuksen hinta on murto-osa siitä, mitä se normaalisti on: KKY ry:llä 35€/10€ ja PESU ry:llä 35€/25€. PESU ry tarjoaa leikkautuskampanjaa myös koirille ja kaneille, joilla leikkautus tulisi hoitaa myös ylläolevista syistä. 

Usein puhutaan, että naaraskissalle varsinkin leikkautus on vaarallista. Nukutus on eläimelle aina vaarallinen tapahtuma, mutta nykyajan välineillä ja tietotaidolla on hyvin harvinaista, että steriloinnissa kissalle tulisi komplikaatioita. Useimmat eläinklinikat myös tarjoavat palvelua, että kissa voi jäädä klinikalle heräilemään, jolloin eläinhoitajat huolehtivat turvallisesta heräämisestä. Riski on minimaalinen, vaikka onkin olemassa. Kollikissat usein leikataan nykyään hyvin kevyessä nukutuksessa ja paikallispuudutuksessa, jolloin riski on melko olematon. 

Leikatun kissan luonne ei muutu oleellisesti. Kissasta tulee rennompi, koska sen ei tarvitse enää stressata lisääntymisestä ja lisääntymistahdista, sekä ruoka alkaa maistumaan. 

Tee omasta puolestasi ratkaisu nyt ja varaa se eläinlääkäriaika, mikäli kissaasi ei ole leikkautettu. Tiedän, että tähän postaukseen varmasti tulee myös niitä kommentteja, kuinka leikkauttaminen on luonnonvastaista ja kissa on tehty lisääntymään, mutta voin vain todeta, että on myös luonnonvastaista että kissaa ylipäätään lajina löytyy Suomesta. Se ei olisi tullut tänne, ellei ihminen olisi sitä tuonut. Ihminen voi nyt edesauttaa siinä, kuinka se lajina selviytyy, ja mielestäni tämä on oleellinen osa vastuullisena eläimen omistajana olemista.

Kommentit (9)
  1. Vierailijakissa, ei todellakaan. Luulin sisällyttäneeni ajatuksen kotikissojen vastuullisesta kasvatuksesta jo tekstiin, mutta se on varmasti tullut esiin vain kommenteissa muihin blogeihin ja Facebookiin. Seuraan tälläkin hetkellä erästä kotikissakasvatusprojektia, missä kasvattaja on siis testauttanut vastuullisesti molemmat kissat ja pitää kirjaa kuluista (ettei kukaan pääse jälkikäteen itkemään, kuinka hän pentutehtailee). Olen siis all in, kun puhutaan vastuullisesta kasvatuksesta, eli kun kasvattaja tietää velvoitteensa kissan terveyden tarkkailussa. 

    Itseasiassa, nimenomaan se, että kotikissoja kasvatettaisiin, eikä niitä syntyisi vanhoihin navettoihin tai heinävintille ja sieltä diilata kelle-tahansa-kuka-nyt-ottaisi, saisi kissan arvostusta lajina kasvamaan. Tämä on pääsyy siihen, miksi kissoja ylipäätänsä tulee eläinsuojeluyhdistyksille niin paljon. Kissaa ei arvosteta lajina niin paljon, että ongelmapopulaatioihin puututtaisiin suoraan omistajan taholta jo ennaltaehkäisevästi (leikkauttamalla esim. vapaasti ulkoilevat kissat), vaan kissa on usein vain ”loinen”, jolle ihminen luulee tekevänsä palveluksen elättämällä. Se on erittäin surullinen näkökanta asiaan, ja toivon todella että ihmisten asenteet ovat muuttuneet siitä, mitä ne ovat joskus olleet. Saatan olla asiassa kyyninen, varsinkin kun paljon on kuullut varsinkin vanhempien ihmisten mielipiteitä kissan elämästä sekä nähnyt esy-arkea. 

    Minä ostaisin vastuulliselta kotikissakasvattajalta, joka on testannut kissansa esimerkiksi Fiv/Felv-testeillä negatiiviseksi, selvittänyt mahdollisuudet periytyviin tauteihin ja ymmärtää kissan ruokinnan päälle, kissanpennun. Toivoisin, että enemmän mentäisiin siihen suuntaan, että se kissa otettaisiin tällaisilta ihmisiltä tai eläinsuojeluyhdistyksiltä. Se ei kuitenkaan poista tätä puolivillikissa-populaatio-ilmiötä, vaan ihmisten, joilla niitä kissoja on, täytyisi oppia ajattelemaan ihan tosissaan kissan parasta, ja leikkauttamaan kissansa tarvittaessa. 

    Kotikissakasvatus on ehkä nyt vielä lapsenkengissään, mutta aloin jo pohtia, että mitä sitten, kun vastuullisia kasvattajia tulee yhä enemmän. Muodostuuko kotikissasta uusi rotu? Ollaanko taas arvostuksen kannalta samassa tilanteessa? Mitä, jos tavan hiirikissasta joutuisi maksamaan 100-200 euroa, edesauttaisiko se  asenteiden muutoksessa ja siinä, että enemmän leikkautettaisiin niitä kissoja, joita ei valita lisääntymään? Kotikissojen etuna on tällä hetkellä se, että niillä on laaja geenipooli – ne siis ovat verrattain terveitä. Kumoutuisiko tämä kotikissakasvatuksella?

    Voi kun päästäisiin joskus siihen ihanteelliseen tilanteeseen, että eläimen pito olisi etuoikeus. Älkää nyt ymmärtäkö väärin – tällä ajan takaa vain sitä, että ihan oikeasti omistaja joutuisi miettimään, ennen kuin hankkii sen kissanpennun. 

    Pahoittelen kommentin rönsyilyä. Ehkä kirjoitan tästä vielä uuden postauksen, jossa ajatukset ovat vähän jäsenneltympiä.

  2. Vierailijakissa
    24.10.2012, 07:12

    Mietitäänpä asiaa tarkemmin.

    Ulkokissojen leikkauttaminen on todella järkevää. Tulee syntymään vahinkopentuja. Niitä ei välttämättä löydetä pentuina ja siten niistä tulee villikissoja. Talvisin ne eivät pärjäisi ulkona ja kuolisivat kylmyyteen/ruuan saannin vaikeuteen. Ja ulkokissat kun voi tehdä niitä pentuja aika monestikin vuodessa..
    Joillakin on sisäkissoja ja heitä ei kiinnosta ollenkaan toimia ”kissojen kasvattaja” ja heidän on kaikista järkevintä leikata kissansa, koska silloin vältytään turhilta mouruamisilta ym.
    Sitten on myös ihmisiä joilla on oikeasti todella hyvä luonteinen maatiainen, joka on terve. Jota kiinnostaa oikeasti ”kissojen kasvattaminen”. Ja hän tekeekin sen hyvin.
    Mielestäni on epäreilua, että henkilöt joilla on kissoja ja joita ei kiinnosta paneutua ”kissojen kasvattamiseen” – kissat saa pentuja. Kun maailmassa on myös ihmisiä joita asia oikeasti kiinnostaa.
    Sitten myös se tosiasia.. Jos kaikki leikkaisi kissansa, paitsi rotukissojen kasvattajat. Sittenhän olisi enää rotukissoja. Onko se tavoite tässä leikkaamattomuudessa?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *