Suolainen pala saippuaa

 

soap-2012-1549.jpg

Ensimmäisen kerran tutustuin suolasaippuan konseptiin innostuessani saippuan tekemisestä. Merisuolasaippua esiteltiin Saara Kuhan kirjassa Käsintehtyä saippuaa ihoahoitavana saippuana. Aloittelevalle saippuantekijälle se ei kuitenkaan välttämättä sovellu, koska saippua ylikuumenee herkästi. En siis kokeillut suolasaippuaa silloin.

Nyt, kun ihoni alkoi keväällä radikaalisti huonota, harkitsin asiaa uudelleen. Samoin äitini iho on huonossa kunnossa, ja isän sormenpäistä puhumattakaan. Kehittelin reseptin, joka oli erittäin rasvainen ja hoitava, sekä kippasin sekaan 400g karkeaa merisuolaa. 

Miten suolasaippua toimii?

Suolasaippuan toimintamekanismia minulla ei ole itselläni täysin tiedossa, enhän ole kemisti tai edes kemiaa lukenut lukion pakollisen oppimäärän lisäksi. Suolaveden kuitenkin tiedetään hoitavan ihoa ja desinfioivan, käytetäänhän sitä esimerkiksi korvakäytävän puhdistuksissa ja silmätipoissa. 

Äidillä on paha punajäkäläksi diagnosoitu ihottuma, joka pahenee talvisin, kun iho ei saa aurinkoa tarpeeksi. Äiti joutuu käyttämään paljon kortisonivoiteita, erilaisia vitamiinivalmisteita ja perusrasvaa, jotta saa kutinan pidettyä jollain tavalla siedettävänä. Hänelle on kokeiltu myös puvahoitoa, jota käytetään punajäkälään. Kuitenkin, joka kerta, kun olemme Kreikassa, ihottuma paranee maagisesti matkan aikana ja sen jälkeen. Ensimmäisiä kertoja ajattelimme sen johtuvan vain auringon vaikutuksesta, mutta törmätessäni suolasaippuaan päädyimme myös pohtimaan, voisiko syynä parantumiseen olla myös merivedessä uiminen.

Isän kädet alkoivat oireilla 2011 syksyllä. Sormenpäät halkeilivat, mikä johti tulehtuneisiin käsiin. Epäilimme hänen olevan allerginen jollekin aineille, mutta allergisoivaa ainetta ei löytynyt. Isä kävi ihotautilääkärillä useaan otteeseen, ja kädet olivat pahimmillaan keväällä 2012, jolloin peukalo, etusormi ja keskisormi molemmista käsistäja kämmenen iho molemmissa käsissä  olivat ”haavoilla” (iho kuivunut rikki). Tila oli erittäin kivulias. Ihotautilääkäri antoi reseptin kahteen apteekkirasvaan, joista toinen oli Ceridal. Isä käytti itse hoitona myös pihkarasvaa ja nukkui muun muassa ”rasva”käsineet kädessä. 

Huhtikuussa päädyin tilanteen vuoksi kokeilemaan suolasaippuan tekoa. Koska pelkäsin, että suolasaippuasta tulisi ihoa kuivattavaa, tein siitä erittäin rasvaista – ylirasvoitusprosentti oli 10% sekä kaakavoita saippuaan tuli hurjat 30%. Saippuasta ei tullut mainittavan vaahtoavaa, mutta se puhdisti kyllä hyvin. Miinuspuolena omassa käytössä huomasin, että iholle jää rasvainen kalvo kaakaovoista pesun jälkeen. 

Isällä kuitenkin ihottuma sormissa hellitti kesäkuussa, kun hän oli käyttänyt saippuaa käsisaippuana töissä ja kotona kuukauden verran. Iho alkoi parantua, ja tukihoitona isä käytti vielä Ceridalia, joka vauhditti parantumista. Heinäkuun viimeisellä viikolla sormenpäät olivat melkein täysin parantuneet.

Äidillä suolasaippuan jatkuva käyttö suihkusaippuana taas hillitsi kutinaa. Iho meni uudelleen rikki vasta elokuussa, kun suolasaippuapalat olivat loppuneet. Sama ongelma jatkui, kun äiti käytti nk. normaaleja suihkusaippuoita.

Annoin ystävälleni kesäkuussa suolasaippuaa suihkusaippuatestiksi, koska kuulen mielelläni kommentteja  resepteistäni. Ystäväni oli käyttänyt saippuaa suihkussa, mutta sen helposti rikkoutuvan rakenteen vuoksi jättänyt sen itselleen käsi- ja kasvosaippuaksi. Hänen kasvojensa iho lähti paranemaan pikku hiljaa.

Nämä testit eivät ole tieteellisiä, enkä usko ihmeparantumiseen. Kuitenkin olen huomannut suolasaippuan vaikutuksen omalle iholleni, enkä voi kiistää etteikö mitään olisi tapahtunut. Kesän käytin tuota huhtikuussa tehtyä suolasaippuaa ja kasvojeni iho oli paljon parempi. Nyt, kun suolasaippua loppui heinäkuun lopussa, iho on jälleen paljon, paljon huonompi ja hain juuri antibioottikuurin akneen.

Kilo uutta suolasaippuaa

Tein vähän aikaa sitten isän pyynnöstä merisuola-himalajansuolasaippuaa vähän erilaisella reseptillä. Saippuaan tuli kookosrasvaa, oliiviöljyä, kaakaovoita, rypsiöljyä sekä seesamiöljyä. Näiden lisäksi himalajan ruususuolaa laitoin saippuaan 200 grammaa ja 190 grammaa normaalia, hienoksi jauhettua merisuolaa. 

En ole vielä päässyt itse testaamaan saippuaa pitkällä juoksulla, sillä toin koko saippuakilon maalle testattavaksi heti, kun se oli käytettävää (saippuan tulee kuivua vähintään kuukauden verran teosta). Äiti on pitänyt saippuasta, sillä se hillitsee kutinaa jo viikon käytönkin jälkeen. Isällä näkyviä muutoksia ei ole vielä näkynyt viikon käytön jälkeen. 

Suolasaippua ihonhoidossa

Otan saippuan käyttööni selän ja kasvojen ihoon antibioottihoidon lisäksi. Aknea voinee hoitaa myös suolavedellä, mutta saippua on tietenkin vaivattomampi keino, koska kasvojen iho tulee pestyä siinä samalla. 

Minulla teini-iän akneen ei oikein tepsinyt mikään apteekkirasvoista ja akne hävisi vasta, kun otin käyttööni e-pillerit. Tällä kertaa, kun akne räjähti selkään ja kasvoihin, en edes yrittänyt apteekin tuotteista, vaan olen pitänyt itseäni melko meikittömänä ja vaan pessyt ihoa miedolla saippualla säännöllisesti. Toivotaan, että suolasaippua toimisi nyt tähänkin, koska olen kuullut erittäin paljon hyvää siitä nimenomaan aknen hoidossa.

Olen myös kuullut, että suolasaippuaa käytetään paljon esimerkiksi atooppisen ihon hoitoon. Lähipiirin kokemuksia en ole asiasta kuullut, mutta olisi mukavaa kuulla kokemuksia, mikäli sellaisia ihmisillä on. En osaa sanoa, käytetäänkö atooppisen ihon hoitoon 100% suolasaippuaa (joka siis on vain yhteenliuotettua suolaa) vai nimenomaan saippua-suolasaippuaa, johon kuuluvat myös saippuoituneet rasvat.

Testaa suolasaippuaa

Jos joku akneihoinen bloggari haluaisi testata suolasaippuaa, ottaisin mielelläni yhden, kaksi ihmistä testaajiksi. Sen voin sanoa, että koska saippua sisältää kaakaovoita ja suolaa, rakenne ei ole mikään paras vaan saippua saattaa käytössä haljeta helposti. Sitä siis täytyy säilyttää ilmavalla alustalla ja sen tulee antaa kuivua hyvin pesukertojen välissä. 

Jos saan saippuasta hyviä palautteita ja pääsen kehittämään reseptiä, sitä voinnee ostaa saippuakauppani kautta, kun resepti on virallisesti turvallisuustutkittu. Riippuen palautteesta, tuotteen kehittelyyn menee noin puolesta vuodesta vuoteen. Palaute on aina erittäin tärkeää ja kaikki tuotteet testaan turvallisiksi ensin itse, ennen kuin niitä lähtee itseltäni muille. 

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys

Kirpeä kirjoitus kissojen leikkauttamisesta

Luin taannoin Kainuun Kissaystävät ry:n vieraskirjaa, jossa väiteltiin siitä, että tuleeko kissa toimeen steriloituna tai kastroituna. Mitään tiedejulkaisuja todisteeksi ei puolin eikä toisin laitettukaan.

Miksi kissa tulisi leikata, oli se sitten uros tai naaras? Oleellinen syy on varmasti populaation hillitseminen. Ihminen luo kissoille erittäin hyvät olot, jolloin eläin biologiansa mukaisesti lisääntyy. Usein hallitsemattomasti. Tiesitkö, että leikkaamaton kissapariskunta saattaa saada aikaiseksi useiden tuhansien kissojen populaation vain neljässä vuodessa?

Vain murto-osa näistä kissoista löytää huolehtivan kodin. Useimmat kissanpennuista ammutaan tai hukutetaan, vielä nykyäänkin, mutta ongelmaa ei ratkaista pysyvästi vaan kokeillaan riehuvaa tulipaloa vesipyssyllä. Sillä, että sinä huolehdit kissasi leikkautettavaksi, vaikutat positiivisella tavalla kissasi elämänlaatuun.

Ne kaksi kolmasosaa, jotka usein eivät pysyvää kotia löydä, joko lisääntyvät eteenpäin, elävät villinä luonnossa ja sairastuvat, levittävät sairauksia sekä kuolevat. Kissa on Suomen luontoon muukalainen, oli se kuinka pitkäkarvainen tahansa. Kissa on aavikkoeläin eikä ole kunnolla sopeutunut Suomen olosuhteisiin, vaikkakin kissa saattaa ehkä pärjätä osa-aikaisena ulkokissana myös talvella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että villiintyneet pennut yhtään sen paremmin pärjäisivät talvella kolmenkymmenen asteen pakkasella.

Jos taas katsotaan asiaa toiselta kannalta, luonto on luonut kissan sellaiseksi olennoksi, joka hyvissä olosuhteissa tulee kiimaan, houkuttelee uroksia ja saa pentuja. Kuten mikä tahansa olento. Koska olosuhteet ovat täysin päinvastaiset mitä kissoilla olisi luonnossa, naaras tulee kiimaan useammin ja useammin. Kun se ei näe uroksia (esimerkiksi sisäkissana), eikä saa näin ”täyttymystä” kiimalleen, se ei vaan stressaannu, mutta saattaa kehittää itselleen kohtutulehduksen, nk. märkäkohdun. Märkäkohtu saattaa olla kissalle hengenvaarallinen.

Leikkaamaton kissa myös on hyvin reviiritietoinen, varsinkin urokset. Uroskissalla on hyvin vahva vietti häätää muut urokset reviiriltään sekä houkutella naaraita, joten se pissailee voimakkaanhajuisia merkkalupissoja ympäriinsä. Myös naaras merkkaa. Tämä usein saa kissanomistajan repimään hiuksia päästään ja joskus jopa hylkäämään kissan. Joskus kissoja päätyy eläinsuojeluyhdistykselle tästä syystä.

Kolleista saattaa reviiritietoisuuden myötä tulla myös hyvin aggressiivisia, varsinkin toisia kolleja kohtaan, mutta myös ihmisiä kohtaan, jos ihmiset tuoksuvat muilta kissoilta.

Leikkautus on ratkaisu. Kissoja jää useita tuhansia koditta vuosittain, ja vain murto-osa niistä päätyy eläinsuojeluyhdistyksille. Silti se murto-osakin jo jättää eläinsuojeluyhdistykset syksyisin ”pentusesongin” koittaessa pulaan. 

Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys PESU ry ja Kissojen Katastrofiyhdistys ry molemmat kannustavat lemmikkikissan leikkautukseen. KKY:llä on ollut jo kaksi vuotta pystyssä kissojen leikkautuskamppanja, jossa he tarjoavat apua vähävaraisille omistajille kissojen leikkautukseen, ja PESU ry laittoi juuri vastaavanlaisen pystyyn 4.10. Molemmilla leikkautuksen hinta on murto-osa siitä, mitä se normaalisti on: KKY ry:llä 35€/10€ ja PESU ry:llä 35€/25€. PESU ry tarjoaa leikkautuskampanjaa myös koirille ja kaneille, joilla leikkautus tulisi hoitaa myös ylläolevista syistä. 

Usein puhutaan, että naaraskissalle varsinkin leikkautus on vaarallista. Nukutus on eläimelle aina vaarallinen tapahtuma, mutta nykyajan välineillä ja tietotaidolla on hyvin harvinaista, että steriloinnissa kissalle tulisi komplikaatioita. Useimmat eläinklinikat myös tarjoavat palvelua, että kissa voi jäädä klinikalle heräilemään, jolloin eläinhoitajat huolehtivat turvallisesta heräämisestä. Riski on minimaalinen, vaikka onkin olemassa. Kollikissat usein leikataan nykyään hyvin kevyessä nukutuksessa ja paikallispuudutuksessa, jolloin riski on melko olematon. 

Leikatun kissan luonne ei muutu oleellisesti. Kissasta tulee rennompi, koska sen ei tarvitse enää stressata lisääntymisestä ja lisääntymistahdista, sekä ruoka alkaa maistumaan. 

Tee omasta puolestasi ratkaisu nyt ja varaa se eläinlääkäriaika, mikäli kissaasi ei ole leikkautettu. Tiedän, että tähän postaukseen varmasti tulee myös niitä kommentteja, kuinka leikkauttaminen on luonnonvastaista ja kissa on tehty lisääntymään, mutta voin vain todeta, että on myös luonnonvastaista että kissaa ylipäätään lajina löytyy Suomesta. Se ei olisi tullut tänne, ellei ihminen olisi sitä tuonut. Ihminen voi nyt edesauttaa siinä, kuinka se lajina selviytyy, ja mielestäni tämä on oleellinen osa vastuullisena eläimen omistajana olemista.

Suhteet Oma elämä Terveys Uutiset ja yhteiskunta