Kun kesä teki katoamistempun

Tänään näin jotain aivan mahtavan ihanaa. Kaistaleen sinistä taivasta. Kesänsinistä. Kun Suomeen rantautui lämpimät kelit, München koki takapakkia ja nyt on kolmisen viikkoa kärvistelty alle +10 astetta. Harmaat sadepilvet ja tuuli on pakottanut minut kaivamaan villasukkani esille ja melkein toivoin talvitakkiakin ylle. Ja loppuviikosta on jo kesäkuu.

Sääennustetta katselessani ei näytä yhtään sen paremmalta lähipäiville. +9, +6, ja jopa +15 mutta sadepilvien ja harmauden kera. Alla olevasta kuvastakin on hurahtanut jo monen monta päivää. Tuolloin oli balleriinat ja t-paita päällä, nyt viipotan menemään villapaidassa ja farkuissa takki tiukasti kiinni. Onneksi on niin paljon koulutehtäviä että ei sitä ulkona ehtisikään kelistä nauttia. 😛

Joten nauttikaa siellä Suomessa kelistä. Etelässä on kylmempää kun siellä. Saipa sää nyt oman postauksensa ja minä harmitukseni purettua. Opettajani sanoi että nyt on ollut kylmin toukokuu kahteenkymmeneen vuoteen. Viime talvi oli myös Saksan kylmin sataan vuoteen. Miten tämä osui juuri sille vuodelle kun minä päätin Saksaan lähteä??! Minun onnellani kun palaan takaisin Suomeen elokuussa silloin on jo kylmä ja sitten alkaa syksy etuajassa. Katkera? Ehei, pois se minusta….