Kun lähtölaskenta alkoi…
Kun Suomessa kesälomasesonki on jo täydessä käynnisään, Saksassa vietetään vielä koululla monta monituista tuntia. Näin minäkin olen tehnyt viimeiset kaksi viikkoa. Nenä kiinni kirjassa olen yrittänyt ymmärtää talouskriisin kiemuroita sekä laatia markkinointisuunnitelmaa Audille. Jokainen pienikin vapaa hetki on mennyt auringon paahteessa ihastelemassa kaunista Müncheniä. Olen yrittänyt saada niin paljon kun mahdollista mahtumaan päiviini koska nyt päiväni täällä Saksassa lähenvät loppuaan. Juuri maksoin yksisuuntaisen lentolipun Helsinki-Vantaalle.
Olen nyt asunut Münchenissä kymmenen kuukautta. Kymmenen mahtavaa kuukautta joita en kadu hetkeäkään. En kadu että allekirjoitin hakemuksen ulkomaanopintoihin. Elämä yksin ulkoimailla on haastavaa mutta se antaa enemmän kun ottaa. On ollut hetkiä jolloin luulin että varaan seuraavaksi päiväksi lentolipun kotiin kun inho Saksaa kohtaan nousi korkeuksiin. On myös ollut hetkiä jolloin en ole tuntenut ennen. Olen tuntenut olevani elossa enemmän kun koskaan ennen. Olen nähnyt maailmaa ja saanut ymmärrystä. Olen oppinut itsestäni ja muista ihmisistä hirveästi. Olen aikuistunut unohtamatta sisälläni asuvaa nelivuotiasta joka rakastaa saippuakuplia sekä piirrettyjä.
”Tältä näyttäisin jos en olisi remontissa” Terveisin, rakennus Odeonsplatzilla.. ;)
Innoissani ja haikein mielin laskin juuri päivät ennen kun pitää suunnata lentokentälle. Innoissani koska kuulin juuri kummityttöni ottaneen ensiaskeleensa, haikein mielin koska rakastan Müncheniä ja minulla tulee ikävä uusia ystäviäni. Olen kuitenkin oppinut rakastamaan Suomea eri tavalla kun ennen. Arvostan suomalaisuuttani enemmän kun ennen. Olen suomalainen sydämeltäni ja juuriltani. Olen ylpeä Suomesta ja siitä että pystyn sanomaan olevani osaa Suomea. Suomi on niin paljon enemmän kun vain Suomi. Se on kotimaa. Suolaisen meren tuoksu. Lokit. Fazerin sininen. Suomipop. Lumi. Sininen taivas. Hyttyset. Koivut. Suomi on koti. Koti on perhe. Ja perhe on kaikki. Joten lähtölaskenta kotiin on alkanut.