SE sorsa.

Olin menossa kotiin kun vastaan vaappui sorsa. Viaton pieni eläin jolle kai pullaakin syötetään. Siinä se tuli asfaltilla vastaan ja minä pahaa aavistamatta pysähdyin ja kaivoin kameran laukusta. Halusin sorsasta kuvan. Mikäs siinä? Räpsin pari otosta ja menin kyykkyyn ottaakseni kuvan ”samalla tasolla” sorsan kanssa. Sorsa ähestyi ja ajattelin sen odottavan pullaa minulta. Se rääkäisi kerran, kallisti päätään ja tuijotti. Minä räpsin menojani. Seuraavassa sekunnissa pelästyin järkyttävästi.

Sorsa hyökkäsi! Hyppäsi/lensi kameraani ja kolautti päänsä siihen oikein mukavasti. Tömähdin takapuoli maassa taaksepäin ja sorsa lähti menojaan niskojaan nakelen. Kuulin ihan sen ajattelevan että ”mitäs siinä ilman lupaa kuvailet?” Muutamaan hetkeen en päässyt maasta ylös, istuin vain tuijottamassa hyökkääjä-sorsaa. Tapaus muutti kyllä käsitykseni sorsaa. Totaallisesti.

En ikinä enää ruoki sorsia. Ei. Pysykää kaukana. Halaan mielummin vaikka lokkia kun lähestyn minä-muka-viaton-hyökkääjä sorsaa. Piste. Lopuksi vielä levitän hyökkääjä sorsan kuvat nettiin. Varokaa tätä sorsaa. Se on etsintäkuulutettu.