Quando non si fa niente
Uusivuosi Venetsiassa. Enpä ollut ainut tämän ajatuksen saanut ihminen. Kämppiksien neuvo oli: älkää menkö San Marcon aukiolle juhlimaan vuoden vaihtumista. Vaan mitä teimme?
Vaikka kadut ja aukiot tuntuivat olevan ihan tupaten täynnä porukkaa, pienen suikkelehtimisen jälkeen onnistuimme pääsemään aikas lailla täydelliseen kohtaan katsomaan kaupungin järjestämää ilotulitusta. Unohdin ottaa mukaan kännykkäni, mikä osoittautui hyväksi jutuksi: eipähän tarvinnut seurata ilotulitusta kännykän ruudun läpi niin kuin monet muut ympärillä. En pahemmin piittaa ilotulituksista, mutta nämä olivat kyllä aikamoisia. Viisitoista minuuttia mustan tähtiä välkehtivän taivaan valaisevia valtavia kiemuroita ja kukkasia. Hahaa, riehuttiin vähän tähtisädetikkujen kanssa myös.
(Kuvien takana Rudde Donner jolle kiitokset näistä uudenvuoden vaihtumisen hetkien taltioinneista!)
Uudenvuoden aaton iltaa vietettiin vaihtarina täällä olevan saksalaisen Konstanzen luona hänen tänne vierailulle tulleiden ystäviensä kanssa. Koottiin yhteinen buffet herkkutuliaisia Suomesta ja Saksasta (Suomesta tuodut karjalanpiirakat päätyivät jopa yhden saksalaisen uniin :D). Loppuillasta valettiin myös tinaa, mitä itse en ole tehnyt moneen vuoteen. Tulkintojen tekeminen osoittautui aika hauskaksi puuhaksi myös. Oma tinavaluni hajosi kahteen osaan, joista toiselle ei keksitty oikein mitään järkevää merkitystä, mutta toinen oli täysin selvästi pikkuinen lintu. Joidenkin tulkintojen mukaan tämän ilmeisesti pitäisi povata onnea ja matkustusta. I accept!
Uusivuosi. Vuosi 2015. Tammikuu on Ca’ Foscarin yliopistossa koe kuukausi, syys- ja kevätlukukauden erottava väliaika. Itselläni on vain yksi koe tammikuun lopussa, mutta muuten vuoden ensimmäinen kuukausi on täynnä tyhjää. Niin: tyhjää.
Olen miettinyt tätä paljon viimeisten päivien aikana. Viestejä kuulumisia kyseleville kavereille, jossa kerron rehellisesti, etten oikeastaan ole tehnyt yhtään mitään. Ja sitten kun alan pohtimaan mitä tämä ”yhtään mitään” on olenkin oikeastaan tehnyt kaikenlaista. Muutakin kuin normaalien elintoimintojen ylläpitoa.
Mitä siis teen silloin kun en tee mitään? Olen kulkenut kaupungilla siellä täällä, silmät auki, yrittäen saada itseni eksyksiin. Olen maannut neljän seinän sisällä, lukenut kirjoja, katsonut leffoja, haastanut itseni taas kerran kitaran soiton opettelun pariin (ahaha, yritys taas kerran kymmenen). Lenkkeillyt, kirjoittanut pitkästä aikaa päiväkirjaa ja kokkaillut Ninnin kanssa. Tehnyt kaikenlaista sellaista rentouttavaa, mistä aina haaveilen kun on kiire.
(Jos kirjoitukseen on uskominen, tämä graffiti-rotta on kaiverrettu 1644)
Oikeasti olen huono vapaapäivien kanssa. Kiireen keskellä haaveilen vapaasta ja sitten kun vapaata on en osaa olla. Vuoden ensimmäiset päivät hypin seinillä: kuukausi vapaata, herranjestas kuinka tämän ajan nyt pystyykään käyttämään parhaiten hyväksi. Vastaus: olemalla. Niin uskomattoman typerää, millaista suorittamista elämä tuntuu nykyään joka ikinen tunti, minuutti ja sekunti olevan. Jos et tee jotain hyödyllistä, konkreettista, tuloksia antavaa, et tee mitään. Mutta miksi kaikella pitää aina olla joku tarkoitus? Kuinka ihanaa onkaan vaan rämpytellä keskiyöhön kitaraa, juoda litratolkulla teetä, käveleskellä kanaalien keskellä ilman päämäärää, lähteä aamulla lenkille jos siltä tuntuu, maata sängyssä aamukahvin kanssa, katsella leffoja kynttilöillä valaistussa huoneessa… Harvinaista todella.
Huomenna lähdetään Konstanzen ja Ninnin kanssa tekemään pieni kierros Pohjois-Italiassa. Niin mukavaa kun onkin vain olla kotosalla, pakko myöntää että tätä retkeä odotan innolla: tosi kiva päästä vielä ennen lukuvuoden alkua vähän Venetsian ulkopuolelle, vaikka tähän joutilaisuuteen alkaakin jo tottua. Syksyllä olin aika tiukasti kiinni täällä kanaalien keskellä vielä, mutta nyt keväällä toivottavasti ehdin reissailemaan Italian sisällä enemmänkin. Uudenvuoden ennustus matkustamisesta lähtee käyntiin: än, yy, tee: nyt!
Ihanaa uuttavuotta kaikille! <3