Perusfaktat: 26-v. äitiyslomalainen, jonka tarkoitus oli kirjoitella raskausajan tuntemuksia ja sujumista alusta alkaen. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan! Tänään käynnistyy rv 40+0, joten ehkä näin lasketun ajan koittaessa on hyvä aloittaa. 🙂

Äitiyslomaa on takana nyt kuukausi, töitä kerkesin tehdä aivan viimeiseen asti siis. Olotila on läpi raskauden ollut erinomainen, vaikka kyllähän se raskausuutinen mullisti meidän pikkuperheen elämän täysin. Heti plussaamisen jälkeen päätettiin etsiä uusi asunto, sillä asuminen kaupungin keskustassa, pienehkössä ja kesäisin tulikuumassa vuokrakaksiossa ei enää innostanut. Löydettiinkin ikioma ensiasunto naapurikaupungista ja päästiin muuttamaan pienen remontin jälkeen juuri ennen joulua. Samaan syssyyn minulla vaihtui työpaikka, kun otin vastaan viran uudesta kotikaupungista. Näin ollen raskauden alku- ja keskivaiheet menivät hyvin pitkälti totutellessa uuteen kotiin, kaupunkiin ja työpaikkaan.

Raskauden ensimmäinen kolmannes sujui hyvin, pientä väsymystä ja etomista oli ilmassa, muttei varsinaista pahoinvointia kuitenkaan. Toisella kolmanneksella iski todellinen energiapiikki ja hankin pitkän tauon jälkeen salikortin. Kävin ahkerasti salilla, uimassa ja jumpilla, ja lisäksi lenkkeilin koiran kanssa tutkien uusia kotimaastoja. Loppua kohden alkoi väsymys töiden jälkeen kuitenkin jo painaa, joten salikortti lähti määrittämättömän pituiselle tauolle. Työni on kuitenkin pääsääntöisesti melkoisen ”helppoa”, fyysisesti siis, joten jaksoin hyvin painaa ihan loppuun asti.

Nyt on sitten oikeastaan koko kesäkuu äitiyslomailua takana! Tänään meillä on virallisesti se laskettuaika, mutta eipähän vielä vauvaa näy eikä kuulu. Mieliala vaihtelee hirveästi, erityisesti viime päivät ovat olleet kyllä todellista hormonimyrskyä, josta erityisesti mies on saanut tuta… Erityisesti viimeinen viikko on tuntunut hirveän pitkältä, miehen tehdessä pitkiä työpäiviä. Ajoittain olo on ollut hyvin ärtynyt erityisesti sukulaisten ja ystävien jatkuvien ”no jokos?”, ”eikö vieläkään?” -uteluiden vuoksi. Niin, ja se kaikista ärsyttävin: ”Eikö vieläkään edes mitään merkkejä synnytyksestä?”. Välillä myös mielen valtaa pakokauhu ja paniikki. Tänään mieli on kuitenkin ollut hyvä ja rauhallinen. Eiköhän se keho itse tiedä milloin on paras aika synnyttää. Olen ehtinyt katsoa kokonaisen kauden Penny Dreadfulia, ottanut aurinkoa nyt koko kesän edestä ja harjoitellut lusikkaleipien tekemistä ristiäisiä varten. Nautitaan tästä ”lomasta” nyt niin kauan kun pystytään 🙂