Ykkösmies kävi lääkärissä!

…Ei siis seksittömyyden takia, vaan koska kuorsaa niin että hyvä kun ei makuuhuoneen verhot ole aamulla nielussa.

Nukun jo vuosia korvatulppien kanssa, ja siltikin herään säännöllisesti keskellä yötä siihen äänellisesti lähinnä ruostunutta justeeria muistuttavaan hirsien vetelemiseen. Joten patistin miehen lääkäriin; hänhän on tyyppiä “lääkäriin ei mennä ennen kuin on pää kainalossa” – tiedättehän, semmoinen Veikko Huovisen Lentsun Toivo Kesseli –tapaus: perusmies joka ei turhia valittele vaan paahtaa töitä kunnes kuolema korjaa kärsimästä.

Lähinnä oman jokaöisen tuskasteluni takia miehen pakotin, mutta myös siksi että mielestäni “hengittämättömät tauot” kuorsauksessa olivat käyneet suuremmiksi, ja niitä tapahtui useammin; joskus saattoi mennä useita kymmeniä sekunteja kuorsausten välissä, ennen kuin persiistä-asti-korahduksen saattelemana saatiin taas ilma kulkemaan ja hengitys jatkui.

Arvaatte varmaan, mikä oli diagnoosi.

Uniapnea a.k.a. OSAS (Obstructive Sleep Apnea Syndrome). Mies joutuu/pääsee leikkaukseen (sillä “minähän en semmoista Darth Vader – maskia rupea yöllä pitämään”).

Uniapnea.fi –sivusto tiesi kertoa yleisimmistä päiväsaikaan esiintyvistä oireista:

“Päivisin valveillaoloaikaan voi esiintyä epätavallisen väsymyksen lisäksi päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia ja ärtyisyyttä. Parisuhdeongelmat ovat myös tavallisia. Kuorsaus ja hengityskatkokset heikentävät unen laatua ja voivat myös heikentää seksihaluja ja kykyä. Sairauteen liittyy usein ylipainoa, yleistä masentuneisuutta ja korkeaa verenpainetta. Muita oireita ovat erilaiset kivut ja säryt sekä astma ja allergia.”

“Voivat myös heikentää seksihaluja ja kykyä.”

Voisiko selitys olla niin yksinkertainen? Saanko leikkauksen jälkeen sen vanhan aviomieheni takaisin – sen, joka vielä nautti seksistä kanssani aikaan ja paikkaan katsomatta?

Toivon, että näin on.

Todellakin toivon.

Ja ei hemmetti jos se vaan tästä on ollut kiinni.