Tytöttelystä

Kun naaraspuolinen ihminen saavuttaa tietyn iän ja statuksen, tytöttely ei ole enää suotavaa; pikemminkin se voidaan tulkita vähättelyksi, jopa loukkaukseksi. Minun mielestäni kaikki täysi-iän saavuttaneet naispuoliset ihmiset ovat naisia, eivät enää tyttöjä.

Työskentelen teknisellä, miesvaltaisella alalla ja joudun siksi silloin tällöin tytöttelyn uhriksi (kuten viimeksi Saksassa). Olen oppinut sietämään sitä melko hyvin; sillä potentiaalisille setämiesasiakkaille ei ole hyvä äsähtää takaisin. Pitää vain hymyillä kauniisti ja tilaisuuden tullen vaikka sitten sylkäistä niitten kahvikuppiin.

Tytöttelyllä halutaan selkeästi päteä; näyttää patriarkaalisesti kaapin paikka. Että joo joo, on sulla puku ja tutkinto, mutta koska olet naispuolinen, tulet aina ja ikuisesti olemaan se kahvia keittävä tyttö. Hus hus, menetkös siitä, sedät puhuu nyt isojen miesten juttuja. Eritoten jos kyse on teknisistä asioista; eiväthän naiset tytöt ymmärrä tekniikan päälle.

Kesäloman Helsinkiviikonloppuna istuttiin ratikassa Ykkösmiehen kanssa. Lasipalatsin pysäkiltä kyytiin hyppäsi suunnilleen ikäiseni, ehkä paria vuotta nuorempikin äiti kahden lapsensa kanssa. Tyttö oli arviolta yhdeksän, poika seitsemän vanha.

Ratikka oli melko täynnä, joten äiti istutti lapsensa penkille ja jäi itse seisomaan. Tyttö siihen minua osoittaen:

”Äiti ei sun tarvii seistä, sä voit mennä ton tytön viereen istumaan.”

Okei, mulla oli aurinkolasit ja farkkuhame; ja varvastossut. Mutta enpä ole koskaan aikaisemmin tullut tituleeratuksi tytöksi tytön suusta. Vedin loppumatkan päänsisäistä Snoopy-tanssia.

Tarkistin tänään Nörttipoikasähköpostini heti herättyäni. Yhden lauseen viesti.

”Hei tyttö, mulla on ollut sua salaa vähän ikävä.”

Sydän käpristyi kasaan kuin vaaraa vaistoava siili; mutta tunne ei ollut negatiivisesti ladattu.

Joskus on sittenkin ihan kivaa olla nelikymppinen tyttö.

***

P.S. Kakkosreaktio Nörttipojan one-lineriin: Kauko Röyhkä soitti, haluaa sanoituksensa takaisin. Heh. (Onkohan tuo oikeasti jostain biisistä?)