Tytöttelystä

Kun naaraspuolinen ihminen saavuttaa tietyn iän ja statuksen, tytöttely ei ole enää suotavaa; pikemminkin se voidaan tulkita vähättelyksi, jopa loukkaukseksi. Minun mielestäni kaikki täysi-iän saavuttaneet naispuoliset ihmiset ovat naisia, eivät enää tyttöjä.

Työskentelen teknisellä, miesvaltaisella alalla ja joudun siksi silloin tällöin tytöttelyn uhriksi (kuten viimeksi Saksassa). Olen oppinut sietämään sitä melko hyvin; sillä potentiaalisille setämiesasiakkaille ei ole hyvä äsähtää takaisin. Pitää vain hymyillä kauniisti ja tilaisuuden tullen vaikka sitten sylkäistä niitten kahvikuppiin.

Tytöttelyllä halutaan selkeästi päteä; näyttää patriarkaalisesti kaapin paikka. Että joo joo, on sulla puku ja tutkinto, mutta koska olet naispuolinen, tulet aina ja ikuisesti olemaan se kahvia keittävä tyttö. Hus hus, menetkös siitä, sedät puhuu nyt isojen miesten juttuja. Eritoten jos kyse on teknisistä asioista; eiväthän naiset tytöt ymmärrä tekniikan päälle.

Kesäloman Helsinkiviikonloppuna istuttiin ratikassa Ykkösmiehen kanssa. Lasipalatsin pysäkiltä kyytiin hyppäsi suunnilleen ikäiseni, ehkä paria vuotta nuorempikin äiti kahden lapsensa kanssa. Tyttö oli arviolta yhdeksän, poika seitsemän vanha.

Ratikka oli melko täynnä, joten äiti istutti lapsensa penkille ja jäi itse seisomaan. Tyttö siihen minua osoittaen:

”Äiti ei sun tarvii seistä, sä voit mennä ton tytön viereen istumaan.”

Okei, mulla oli aurinkolasit ja farkkuhame; ja varvastossut. Mutta enpä ole koskaan aikaisemmin tullut tituleeratuksi tytöksi tytön suusta. Vedin loppumatkan päänsisäistä Snoopy-tanssia.

Tarkistin tänään Nörttipoikasähköpostini heti herättyäni. Yhden lauseen viesti.

”Hei tyttö, mulla on ollut sua salaa vähän ikävä.”

Sydän käpristyi kasaan kuin vaaraa vaistoava siili; mutta tunne ei ollut negatiivisesti ladattu.

Joskus on sittenkin ihan kivaa olla nelikymppinen tyttö.

***

P.S. Kakkosreaktio Nörttipojan one-lineriin: Kauko Röyhkä soitti, haluaa sanoituksensa takaisin. Heh. (Onkohan tuo oikeasti jostain biisistä?)

Kommentit (12)
  1. Noi on aina vähän kontekstikysymyksiä, kuten tuossa ylempänä sanottiinkin, niin itse kyllä puhun ystävien kesken tyttöjen illoista ja tyttöjen jutuista, vaikka ollaankin kaikki 25+ perheenäitejä. Työelämässä kuitenkin olen mieluummin jotain muuta kuin tyttö. Täällä USA:ssa käytetään tuota ladya aika paljon, se käy yllättävän hyvin kaiken ikäisille naisille. Jos asioin teini-ikäisen pikkusiskoni kanssa kaupoilla, vastaanotto on yleensä ”How are you ladies doing?” Se tuntuu jotenkin kunnioittavammalta kuin tytöistä puhuminen, heti tulee itsellekin paljon vakavastiotettavampi olo asiakkaana. Asioilla ollessa myös paljon käytetään sanaa Madame, tai ma´am. Samoin työssäni opettajana saan tämän kaltaista puhuttelua lapsilta.

    Tänään kyllä vähän nauratti, kun vein lapsiani kuntosalin lapsiparkkiin, ja joku hoidossa olevista pikkupojista supatti hoitajalle: ”Hey, that mom looks like a kid!” Sen siitä saa, kun näyttää nuorelta: kuulen vastaavia kommentteja lähes päivittäin.

     

  2. Itsekin olen enimmäkseen säästynyt tytöttelyltä, työelämässä ei ole onneksi tullut vielä koskaan vastaan. Niinä harvoina kertoina kun muualla olen tytöttelyä kohdannut, toimivaksi herätykseksi on osoittautunut takaisin tytötteleminen; kun setäjoukko pyytää että ”tuos tyttö kahvia”, niin siihen voi vastata ihan asiallisella äänensävyllä, että ”Toki! Haluattekos te tytöt maitoa tai sokeria?” Hiljentää tyypit sen verran humoristisella otteella ettei mulle ainakaan ole kukaan koskaan suuttunut. Ja miten voisikaan suuttua, mähän vain luulin että me tytötellään täällä kaikkia. 😉

    1. Haha – ihan hauska herätys tosiaan! Taitaisi vaan itsellä jäädä tekemättä ainakin jos potentiaalisista asiakkaista on kyse (kollegathan jo tietävätkin paremmin ollakseen tytöttelemättä, heh).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *