Raadollinen rehellisyys vai valkoinen valhe?

Minuun otti muutama päivä takaperin yhteyttä Menneisyyden Haamu pitkälti yli vuosikymmenen takaa. Tämä Haamu ei kolistellut ketjuja siksi, että haluaisi pitää minuun yllättäen uudelleen yhteyttä, tai koska tällä oli minua ikävä.

Tämä Haamu on entinen opiskelijatoverini (vaihto-oppilasajoilta ja britti) ja sittemmin jonkin aikaa ainakin ystäväntapainen; kuitenkin sellainen, jonka kanssa kerran kultaisina sinkkuaikoina haksahdin punkan puolelle, vieläpä ihan selvin päin. Olihan kaveri korkealla silmäkarkkikategoriassa ja muutenkin mukavanoloinen tyyppi. Eikä meillä ollut sille illalle muutakaan ohjelmaa.

Kunnon asialla oltiin sähköpostin kautta lähetetyssä viestissä. Kyseltiin kuulumisia ja vapaaehtoisesti kerrottiin omista. Siinä vaiheessa, kun aloin tavailla puolen sivun pituista vuodatusta siitä, miten yrityksistä huolimatta sinkkuna oltiin pysytty, olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soida.

Vuodatus oli aika yksityiskohtainen jopa minun silmiini, ja analysoi Haamun havainnoimia yhtäläisyyksiä lukuisissa seurusteluyrityksissään; alussa ihastuttiin, käytiin treffeillä. Kunniallisen treffikertojen määrän jälkeen siirryttiin suhteessa fyysisemmälle osastolle, josta ensimmäisen kerran jälkeen tunteiden palo alkoi vastapuolen taholta hiipua lopulta sammuttaen koko orastavan suhteen Haamun yrityksistä huolimatta.

Haamu kertoi, että oli paraikaa “omatoimisella tutkimusmatkalla itseensä”, haluten parantaa itseään ihmisenä ja potentiaalisena kumppanina; ilmeisesti luomassa omin päin jonkinlaista Haamu 2.0 –versiota ilman bugeja. Että jospa sitten löytyisi se oma kulta kainaloon siliteltäväksi.

Tässä vaiheessa niskakarvoissani alkoi kihelmöidä; aavistelin, mitä olisi tulossa, mutta en pystynyt lopettamaan lukemista. Ja sitten se kysymys porautui verkkokalvolleni melkeinpä kolmiulotteisesti, muusta tekstistä ulos pompaten.

“Haluaisinkin nyt kysyä sinulta, minkälainen olin mielestäsi sängyssä? Tiedän, että sinä jos kuka vastaat rehellisesti.”

RÄÄH.

Kerrottakoon tähän väliin, että Haamu on ollut yksi elämäni huonoimmista seksikokemuksista. Se mieletön kemia, joka välillämme kipunoi kuukausia ennen itse asiaan paneutumista (heh), katosi minun puoleltani sillä sekunnilla, kun aloimme suudella.

Suutelu tuntui lähinnä siltä, kuin rabieksen raatelema PacMan olisi haukkonut menemään amfetamiinitripissä. Huuletonta, hätäistä häsläystä; sylki suihkusi. Itsellä tunne kuin olisi juoksumatolla ja vauhti varioisi varoittamatta 5-20 kilometrin tuntivauhdin välillä – ei minkäänlaista kontrollia.

Pettinki tuntui puolestaan lähinnä siltä, kuin joku olisi heittänyt henkitoreissaan olevan mustekalan kärsimään kuolinkamppailuaan alushousuihini; suuseksistä ottavana osapuolena minulla ei ole kokemusta, sillä en uskaltanut päästää Haukkaavaa Hippoa lähellekään ulkosynnyttimiäni.

Ja se itse yhdyntä. Ihmetellä täytyy, että sinne asti ylipäätään päästiin, fiksu olisi viheltänyt pelin poikki jo siinä vaiheessa, kun vaatteet olivat vielä päällä; mutta jaksoin uskotella itselleni, että kun vuoristoradan kyytiin on lähdetty, siitä ei voi hypätä kesken pois vaikka miten hirvittäisi. Pysytään sitten kyydissä vaikka kirkuen, ja luotetaan siihen että viimeiseen alamäkeen mentäessä ollaan jo totuttu kauhistuttavaan vauhtiin ja aletaan jopa nauttia siitä.

Se yhdyntä.

Mikrokategoriassa ensimmäisen palkinnon vievä elin vain semikovana muljuen ja epämääräisen kykyttelyn jälkeen onneen oman käden kautta, koska ei yksin pystynyt viemään missiotaan kunnialla ilotulituksiin asti.

Jälkeenpäin Haamu hehkutti, että parasta seksiä ikinä. Minä mietin, että koskakohan kehtaisin lähteä, vannoin mielessäni ettei uusintaa tulisi, ja hymisin jotain semimyöntävää.

Yritin sähköpostin saatuani miettiä edes jotain positiivista seksikokemuksestamme. En keksinyt yhtään mitään. Enkä todellakaan voinut pukea sanoiksi, mitä oikeasti ajattelin. Puolen tunnin jälkeen luovutin ja poistin aloittamani vastausmeilin luonnoskansiosta.

Mitä minä nyt sille vastaan? Vai jätänkö suosiolla kokonaan vastaamatta? Heitänkö jotain diplomaattista tyyliin “en mielelläni puhu näin intiimeistä asioista”?

Apua.