Raadollinen rehellisyys vai valkoinen valhe?

Minuun otti muutama päivä takaperin yhteyttä Menneisyyden Haamu pitkälti yli vuosikymmenen takaa. Tämä Haamu ei kolistellut ketjuja siksi, että haluaisi pitää minuun yllättäen uudelleen yhteyttä, tai koska tällä oli minua ikävä.

Tämä Haamu on entinen opiskelijatoverini (vaihto-oppilasajoilta ja britti) ja sittemmin jonkin aikaa ainakin ystäväntapainen; kuitenkin sellainen, jonka kanssa kerran kultaisina sinkkuaikoina haksahdin punkan puolelle, vieläpä ihan selvin päin. Olihan kaveri korkealla silmäkarkkikategoriassa ja muutenkin mukavanoloinen tyyppi. Eikä meillä ollut sille illalle muutakaan ohjelmaa.

Kunnon asialla oltiin sähköpostin kautta lähetetyssä viestissä. Kyseltiin kuulumisia ja vapaaehtoisesti kerrottiin omista. Siinä vaiheessa, kun aloin tavailla puolen sivun pituista vuodatusta siitä, miten yrityksistä huolimatta sinkkuna oltiin pysytty, olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soida.

Vuodatus oli aika yksityiskohtainen jopa minun silmiini, ja analysoi Haamun havainnoimia yhtäläisyyksiä lukuisissa seurusteluyrityksissään; alussa ihastuttiin, käytiin treffeillä. Kunniallisen treffikertojen määrän jälkeen siirryttiin suhteessa fyysisemmälle osastolle, josta ensimmäisen kerran jälkeen tunteiden palo alkoi vastapuolen taholta hiipua lopulta sammuttaen koko orastavan suhteen Haamun yrityksistä huolimatta.

Haamu kertoi, että oli paraikaa “omatoimisella tutkimusmatkalla itseensä”, haluten parantaa itseään ihmisenä ja potentiaalisena kumppanina; ilmeisesti luomassa omin päin jonkinlaista Haamu 2.0 –versiota ilman bugeja. Että jospa sitten löytyisi se oma kulta kainaloon siliteltäväksi.

Tässä vaiheessa niskakarvoissani alkoi kihelmöidä; aavistelin, mitä olisi tulossa, mutta en pystynyt lopettamaan lukemista. Ja sitten se kysymys porautui verkkokalvolleni melkeinpä kolmiulotteisesti, muusta tekstistä ulos pompaten.

“Haluaisinkin nyt kysyä sinulta, minkälainen olin mielestäsi sängyssä? Tiedän, että sinä jos kuka vastaat rehellisesti.”

RÄÄH.

Kerrottakoon tähän väliin, että Haamu on ollut yksi elämäni huonoimmista seksikokemuksista. Se mieletön kemia, joka välillämme kipunoi kuukausia ennen itse asiaan paneutumista (heh), katosi minun puoleltani sillä sekunnilla, kun aloimme suudella.

Suutelu tuntui lähinnä siltä, kuin rabieksen raatelema PacMan olisi haukkonut menemään amfetamiinitripissä. Huuletonta, hätäistä häsläystä; sylki suihkusi. Itsellä tunne kuin olisi juoksumatolla ja vauhti varioisi varoittamatta 5-20 kilometrin tuntivauhdin välillä – ei minkäänlaista kontrollia.

Pettinki tuntui puolestaan lähinnä siltä, kuin joku olisi heittänyt henkitoreissaan olevan mustekalan kärsimään kuolinkamppailuaan alushousuihini; suuseksistä ottavana osapuolena minulla ei ole kokemusta, sillä en uskaltanut päästää Haukkaavaa Hippoa lähellekään ulkosynnyttimiäni.

Ja se itse yhdyntä. Ihmetellä täytyy, että sinne asti ylipäätään päästiin, fiksu olisi viheltänyt pelin poikki jo siinä vaiheessa, kun vaatteet olivat vielä päällä; mutta jaksoin uskotella itselleni, että kun vuoristoradan kyytiin on lähdetty, siitä ei voi hypätä kesken pois vaikka miten hirvittäisi. Pysytään sitten kyydissä vaikka kirkuen, ja luotetaan siihen että viimeiseen alamäkeen mentäessä ollaan jo totuttu kauhistuttavaan vauhtiin ja aletaan jopa nauttia siitä.

Se yhdyntä.

Mikrokategoriassa ensimmäisen palkinnon vievä elin vain semikovana muljuen ja epämääräisen kykyttelyn jälkeen onneen oman käden kautta, koska ei yksin pystynyt viemään missiotaan kunnialla ilotulituksiin asti.

Jälkeenpäin Haamu hehkutti, että parasta seksiä ikinä. Minä mietin, että koskakohan kehtaisin lähteä, vannoin mielessäni ettei uusintaa tulisi, ja hymisin jotain semimyöntävää.

Yritin sähköpostin saatuani miettiä edes jotain positiivista seksikokemuksestamme. En keksinyt yhtään mitään. Enkä todellakaan voinut pukea sanoiksi, mitä oikeasti ajattelin. Puolen tunnin jälkeen luovutin ja poistin aloittamani vastausmeilin luonnoskansiosta.

Mitä minä nyt sille vastaan? Vai jätänkö suosiolla kokonaan vastaamatta? Heitänkö jotain diplomaattista tyyliin “en mielelläni puhu näin intiimeistä asioista”?

Apua. 

response.gif

Kommentit (34)
  1. Hei, kerrothan sitten mitä päätit vastata ja kuinka kävi!

    1. Itseasiassa, mä päätin jättää vastaamatta ainakin siihen asti, että siltä tulee muistutusmeili… Vähän pelkurimaista, tiedän, mutta en jotenkin kyennyt vastaamaan sekä totuudenmukaisesti että loukkaamatta; joten tuumin että kun ei kuitenkaan mun ystäväpiirissä nykyään enää missään inner circelissä ole niin olkoon. 

      Toistaiseksi en ole kuullut miehestä mitään. 

  2. Kaikkitietävä
    4.11.2014, 12:46

    Minustakin miehelle kannattaisi ehdottomasti olla rehellinen. Hyssyttely ja valkoiset valheet vain jatkavat ongelmaa, joka ilmiselvästi torpedoi miehen mahdollisuudet onneen täysin. Koska hän on sinulta suoraan ja rehdisti kysynyt, täytyy voida olettaa että hän kestää myös suoran, rehellisen vastauksenkin. Jollain tasolla mies varmasti jo vastauksen arvaakin, kun kerran kyselemään lähti, joten ikävät uutiset eivät varmasti tule täytenä yllätyksenä.

    Itse suosittelisin ensin vastaamaan melko yleisellä tasolla, menemättä yksityiskohtaisempaan palautteeseen saati parannusehdotuksiin. Anna hänelle mahdollisuus jättää asia siihen yleiseen toteamukseen että kyllä, oman kokemuksesi perusteella on täysin mahdollista että tästä kiikastaa. Painottaisin kuitenkin, että teidän kohtaamisestannehan on jo aikaa, eikä kukaan ole todella nuorena järin hyvä. Et voi siis tietää, miten lakanoissa nykyään menee, mutta se, mitä silloin vuosia sitten ko. tyypin kanssa puuhasit, ei varsinaisesti ollut sinulle erityisen hyvä seksikokemus.

    Samassa viestissä jättäisin sitten oven auki lisäkysymyksille; jos hän todella haluaa sinun analysoivan vuosien takaista seksikokemusta ja antavan parannusehdotuksia niiden muistikuvien varassa mitä sinulla on, hän voi sitä erikseen pyytää, mutta et aio tehdä tätä oma-aloitteisesti. Näin voit vastata hänelle suoraan ja rehellisesti, mutta annat hänelle myös mahdollisuuden säästyä karmeimmalta itsetunnon raatelulta jos hän näin päättää. Voit toki myös huomauttaa, että ehkä joku hieman tuoreempi kumppani olisi parempi antamaan yksityiskohtaisia neuvoja toiminnan parantamiseen, jos hän sellaisia kaipaa.

    Toki yksi puoli asiassa on myös se, onko tässä nyt siis kysymys siitä, että mietit kuinka suojella ko. herran itsetuntoa, vai siitä, että et yksinkertaisesti itse halua vastata. Jos kyse on jälkimmäisestä, jätä kokonaan vastaamatta, tai vastaa vain, että et halua vastata. Älä silloinkaan kiertele tai lirkuttele valheita, edes valkoisia sellaisia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *