Puuma FAQ!
Yleisön pyynnöstä: FAQ, eli kysymyksiä (tai toteamuksia), joita pyöritellään (vaki)lukijoitten väsymiseen asti.
Miksei Ykkösmies tee mitään parantaakseen potenssiaan?
No tekee. Seksuaalista haluttomuuttakin aiheuttava uniapnea diagnosoitiin ja mies leikattiin; se ei valitettavasti parantanut uniapneaa kokonaan, vaan vain osittain. Mies on käynyt myös mittauttamasssa testosteroniarvonsa (kahdesti), tulokset vaihtelivat liian alhaisista alhaisiin, mutta fysiologisesti normaalien normien sisälle mahtuviin. Seuraavaksi menee juttelemaan omalääkärille, sillä urologin kädet ovat sidotut, kun arvot ovat “parantuneet”.
Miksi petät Ykkösmiestä?
Petän, koska en saa seksiä. Tai no, saan – muutaman kerran vuodessa. Näin on jatkunut jo kohta puoli vuosikymmentä. Ennen kuin tein lopullisen päätöksen avioliiton ulkopuolisen suhteen hankkimisesta, kävin läpi aika raskaita tuntemuksia (itseinhoa, epäonnistumista, surua, epätoivoa, paniikkia, riittämättömyyttä, itsetuhoisuutta – vain muutamia mainitakseni) jotka olivat lopulta hajottaa minut naisena, vaimona ja ihmisenä.
Mikset vapauta Ykkösmiestä etsimään omaa onneaan?
Häkin ovi on auki, mutta lintu ei halua lentää. On jalo idea ”vapauttaa” joku omankin sydänsurunsa uhalla, mutta se edellyttää sitä, että vapautuksen kohde haluaa myös itse vapauteen. Toisin sanoen: tästä on keskusteltu Ykkösmiehen kanssa. Hänen mukaansa mieluummin niin, että haen seksin muualta, kuin että eroaisimme. Hän ei siis halua erota. Enkä halua minäkään.
Et selvästikään hae pelkkää seksiä, haet myös tunteita.
Näemmä. En aloittaessani pettämistä tiennyt, että minun on jotakuinkin mahdotonta harrastaa seksiä ilman tunteita, että kehitän – vaarallisen nopeastikin – tunnesiteen ihmiseen, jonka kanssa harrastan seksiä. Näin kävi Nörttipojan kanssa, näin kävi Muusikon kanssa; ja näin kävi jopa Ykkösmiehen kanssa, jonka kanssa päädyin sänkyyn 4 tuntia ensitapaamisestamme, ja jolle sanoin rakastavani tätä jo seuraavan päivän iltana. Luulin, että kyse oli vain sattumasta ja siitä, että koin Ykkösmiehessä löytäneeni sielunkumppanini. En tosiaan tiennyt, etten voi enää harrastaa seksiä ilman tunteita – olinhan sitä aikaisemmin sinkkuaikoinanikin tehnyt.
Mutta rakastaminen ei ole negatiivinen tunne, ja se on tunne, josta riittää kaikille. Eli ei niin, että jos kehitän tunteita tyyppiin X, se on poissa tyypiltä Y. Olen kai sitten pohjimmiltani polyamorinen.
Miten kehtaat vaarantaa läheisiesi henkilöllisyyden tämmöisellä sosiaalipornolla?
Minulle tämä ei ole sosiaalipornoa tai sensaationhakua, tämä on minun elämäni ja blogini oikeastaan ainoa paikka, johon voin siitä avautua.
Mitä läheisieni henkilöllisyyteen tulee, tässä muutama teoreettinen hypoteesi, miksi kehtaan:
- Läheisteni henkilöllisyys ei ole oikeasti vaarassa.
- Blogi on faktaa vain Ykkösmiehen haluttomuuden osalta, kaikki muu on fiktiota.
- Blogi on täyttä fiktiota.
- Olen vaan niin sairaan itsekäs.
- Ykkösmies tietää blogistani ja sen tapahtumista, mutta luulee fiktioksi.
- Ykkösmies tietää blogistani ja sen tapahtumista, ja tietää tapahtumat faktoiksi.
- Blogin tapahtumat eivät ole reaaliaikaisia, vaan kertovat menneisyydestä.
Miksi olet sanonut sitä ja tätä, kun sitten myöhemmin on tapahtunut tätä ja tuota, mikä on sitten ristiriidassa aikaisemmin sanomasi kanssa?
Tämä ei ole etukäteen mietitty juoni, vaan elämää. Aina ei mene niin kuin Strömsössä, ja olen tarpeeksi ailahtelevainen muuttaakseni mieltäni. Kirjoittaessani kirjoitan senhetkisistä tuntemuksistani sen paremmin analysoimatta, miten ne vaikuttavat minuun, lukijoihini tai blogini johdonmukaisuuteen.
Huolimatta siitä, onko blogini faktaa vai fiktiota, tätä ei oikeastaan mielestäni pitäisikään lukea kuten perinteistä proosaa, jossa juonenkäänteet ovat ennalta määrättyjä ja takaavat, ettei lukija pety tai saavuta antikliimaksia väärässä paikassa.
Miten jaksat aina niin kärsivällisesti vastata sinulle esitettyyn kritiikkiin?
No en aina jaksakaan – monta kertaa delete laulaa suu vaahdossa näpytettyihin kiukkukohtauksiin juuri ennen niiden julkistamista :D Mutta pyrin muistamaan, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, ja itsehän olen valinnut alkaa pitämään blogia tämmöisestä aiheesta. Ja sitten hengittelen vähän aikaa syvään. Enkä koskaan vastaa alkoholin vaikutuksen alaisena!
Toivoisin kuitenkin, että se kaikkein kipakoin laitettaisiin minulle sähköpostilla kommenttikentän asemesta (osoite sivupalkissa). Esimerkiksi äitini (joka siis myös seuraa blogiani) niistä kipakoimmista kantaa joskus kovastikin huolta.
Etkö tajua, miten itsekäs olet?
Totta kai tajuan, ja käyn joskus aikamoista henkistä kädenvääntöä hellämoraalisen minäni kanssa. Mutta tajuan myös, että meillä on vain yksi elämä, emmekä koskaan voi tietää milloin se on ohitse. Minä pyrin – joskin itsekkäästi – tekemään omasta elämästäni elämisen arvoisen. En halua näivettyä omana itsenäni vain noudattaakseni konsensuksen sanelemia normeja ja arvoja. Olen tehnyt tietoisen valinnan, jota ilman olisin luultavasti päätynyt johonkin vielä paljon radikaalimpaan valintaan.
Koko blogisi on fiktiota.
Tähän lainaan savolaista ex-poikaystävääni hänen lempisanonnallaan (joka muuten teki minut seurustelumme aikana hulluksi): ”Saattaahan se olla niinnii, tai sitte ei.” Siirrän täten vastuun en kuulijan, vaan tässä tapauksessa lukijan harteille.
Mikäli jotain olennaista jäi puuttumaan, niin kommenttikentässä voi esittää (mielellään asiallisia) lisäkysymyksiä.
Rakkaudella,
Puuma
Giffin rankkaa itseironiaa ei ole syytä aliarvioida.