Puuma FAQ!

Yleisön pyynnöstä: FAQ, eli kysymyksiä (tai toteamuksia), joita pyöritellään (vaki)lukijoitten väsymiseen asti.

Miksei Ykkösmies tee mitään parantaakseen potenssiaan?

No tekee. Seksuaalista haluttomuuttakin aiheuttava uniapnea diagnosoitiin ja mies leikattiin; se ei valitettavasti parantanut uniapneaa kokonaan, vaan vain osittain. Mies on käynyt myös mittauttamasssa testosteroniarvonsa (kahdesti), tulokset vaihtelivat liian alhaisista alhaisiin, mutta fysiologisesti normaalien normien sisälle mahtuviin. Seuraavaksi menee juttelemaan omalääkärille, sillä urologin kädet ovat sidotut, kun arvot ovat “parantuneet”.

Miksi petät Ykkösmiestä?

Petän, koska en saa seksiä. Tai no, saan – muutaman kerran vuodessa. Näin on jatkunut jo kohta puoli vuosikymmentä. Ennen kuin tein lopullisen päätöksen avioliiton ulkopuolisen suhteen hankkimisesta, kävin läpi aika raskaita tuntemuksia (itseinhoa, epäonnistumista, surua, epätoivoa, paniikkia, riittämättömyyttä, itsetuhoisuutta – vain muutamia mainitakseni) jotka olivat lopulta hajottaa minut naisena, vaimona ja ihmisenä.

Mikset vapauta Ykkösmiestä etsimään omaa onneaan?

Häkin ovi on auki, mutta lintu ei halua lentää. On jalo idea ”vapauttaa” joku omankin sydänsurunsa uhalla, mutta se edellyttää sitä, että vapautuksen kohde haluaa myös itse vapauteen. Toisin sanoen: tästä on keskusteltu Ykkösmiehen kanssa. Hänen mukaansa mieluummin niin, että haen seksin muualta, kuin että eroaisimme. Hän ei siis halua erota. Enkä halua minäkään. 

Et selvästikään hae pelkkää seksiä, haet myös tunteita.

Näemmä. En aloittaessani pettämistä tiennyt, että minun on jotakuinkin mahdotonta harrastaa seksiä ilman tunteita, että kehitän – vaarallisen nopeastikin – tunnesiteen ihmiseen, jonka kanssa harrastan seksiä. Näin kävi Nörttipojan kanssa, näin kävi Muusikon kanssa; ja näin kävi jopa Ykkösmiehen kanssa, jonka kanssa päädyin sänkyyn 4 tuntia ensitapaamisestamme, ja jolle sanoin rakastavani tätä jo seuraavan päivän iltana. Luulin, että kyse oli vain sattumasta ja siitä, että koin Ykkösmiehessä löytäneeni sielunkumppanini. En tosiaan tiennyt, etten voi enää harrastaa seksiä ilman tunteita – olinhan sitä aikaisemmin sinkkuaikoinanikin tehnyt. 

Mutta rakastaminen ei ole negatiivinen tunne, ja se on tunne, josta riittää kaikille. Eli ei niin, että jos kehitän tunteita tyyppiin X, se on poissa tyypiltä Y. Olen kai sitten pohjimmiltani polyamorinen. 

Miten kehtaat vaarantaa läheisiesi henkilöllisyyden tämmöisellä sosiaalipornolla?

Minulle tämä ei ole sosiaalipornoa tai sensaationhakua, tämä on minun elämäni ja blogini oikeastaan ainoa paikka, johon voin siitä avautua.

Mitä läheisieni henkilöllisyyteen tulee, tässä muutama teoreettinen hypoteesi, miksi kehtaan:

  • Läheisteni henkilöllisyys ei ole oikeasti vaarassa.
  • Blogi on faktaa vain Ykkösmiehen haluttomuuden osalta, kaikki muu on fiktiota.
  • Blogi on täyttä fiktiota.
  • Olen vaan niin sairaan itsekäs.
  • Ykkösmies tietää blogistani ja sen tapahtumista, mutta luulee fiktioksi.
  • Ykkösmies tietää blogistani ja sen tapahtumista, ja tietää tapahtumat faktoiksi.
  • Blogin tapahtumat eivät ole reaaliaikaisia, vaan kertovat menneisyydestä.

Miksi olet sanonut sitä ja tätä, kun sitten myöhemmin on tapahtunut tätä ja tuota, mikä on sitten ristiriidassa aikaisemmin sanomasi kanssa?

Tämä ei ole etukäteen mietitty juoni, vaan elämää. Aina ei mene niin kuin Strömsössä, ja olen tarpeeksi ailahtelevainen muuttaakseni mieltäni. Kirjoittaessani kirjoitan senhetkisistä tuntemuksistani sen paremmin analysoimatta, miten ne vaikuttavat minuun, lukijoihini tai blogini johdonmukaisuuteen.

Huolimatta siitä, onko blogini faktaa vai fiktiota, tätä ei oikeastaan mielestäni pitäisikään lukea kuten perinteistä proosaa, jossa juonenkäänteet ovat ennalta määrättyjä ja takaavat, ettei lukija pety tai saavuta antikliimaksia väärässä paikassa.

Miten jaksat aina niin kärsivällisesti vastata sinulle esitettyyn kritiikkiin?

No en aina jaksakaan – monta kertaa delete laulaa suu vaahdossa näpytettyihin kiukkukohtauksiin juuri ennen niiden julkistamista 😀 Mutta pyrin muistamaan, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, ja itsehän olen valinnut alkaa pitämään blogia tämmöisestä aiheesta. Ja sitten hengittelen vähän aikaa syvään. Enkä koskaan vastaa alkoholin vaikutuksen alaisena!

Toivoisin kuitenkin, että se kaikkein kipakoin laitettaisiin minulle sähköpostilla kommenttikentän asemesta (osoite sivupalkissa). Esimerkiksi äitini (joka siis myös seuraa blogiani) niistä kipakoimmista kantaa joskus kovastikin huolta.

Etkö tajua, miten itsekäs olet?

Totta kai tajuan, ja käyn joskus aikamoista henkistä kädenvääntöä hellämoraalisen minäni kanssa. Mutta tajuan myös, että meillä on vain yksi elämä, emmekä koskaan voi tietää milloin se on ohitse. Minä pyrin – joskin itsekkäästi – tekemään omasta elämästäni elämisen arvoisen. En halua näivettyä omana itsenäni vain noudattaakseni konsensuksen sanelemia normeja ja arvoja. Olen tehnyt tietoisen valinnan, jota ilman olisin luultavasti päätynyt johonkin vielä paljon radikaalimpaan valintaan. 

Koko blogisi on fiktiota.

Tähän lainaan savolaista ex-poikaystävääni hänen lempisanonnallaan (joka muuten teki minut seurustelumme aikana hulluksi): ”Saattaahan se olla niinnii, tai sitte ei.” Siirrän täten vastuun en kuulijan, vaan tässä tapauksessa lukijan harteille.

Mikäli jotain olennaista jäi puuttumaan, niin kommenttikentässä voi esittää (mielellään asiallisia) lisäkysymyksiä.

Rakkaudella,
Puuma

mask.gif

Giffin rankkaa itseironiaa ei ole syytä aliarvioida.

Kommentit (45)
  1. Mulla ihmetyttää aika paljon kaks asiaa:

    1. Miksi ihmiset välttämättä haluaa yrittää pohtia onko tää blogi totta vai ei? Mitä väliä? Tää on blogi, tää herättää miettimään omia käsityksiä ja antaa ehkä joskus samaistumispintaa. Plus on viihdyttävästi kirjoitettu, eikö se riitä?

    2. Miksi niin monet on huolissaan siitä asettaako tää blogi kirjoittajan läheiset ”paljastumisvaaraan”? Eiköhän (omien sanojensa mukaan) nelikymppinen ihminen yleisen elämänkokemuksensa pohjalta osaa arvioida mikä vaarantaa ja mikä ei.

    Ihme salaliittoteorioita. 

    1. Se huoli syntyi siitä varomattomasta toiminnasta yhdessä Puutalobabyn Kristan kanssa. Sen seurauksena aika moni nyt taitaa jo tietää puuman ja ykkösmiehen henkilöllisyyden.
      No ei se auta kuin uskoa, että ei se haittaa ja tee mitään harmia kummallekaan teistä.
      Kaikkea hyvää! Toivottavasti olet oikeassa ja ketään ei loukata.

      1. kaktuskakru
        28.4.2015, 13:31

        Niin no, lähinnä ihmisten sairas uteliaisuus, on se joka on saattanut paljastaa puuman. Ja myös pitää blogeja pystyssä, kun on pakko käydä tiirailemassa mitä ihmisille kuuluu. 😉

        1. Totta, uteliaisuus on se mikä tätä hommaa ruokkii ihan joka tasolla. Mä en vaan vieläkään pysty ymmärtämään sitä, että miksi se Puuman ja Kristan yhteys piti paljastaa. Eihän me peruslukijat olla mukana missään blogigaaloissa, joten ei sitä meille sen takia ois tarvinnut tehdä. Paljastusta ennenhän puuma ja ykkösmies olivat ihan turvassa ja lukijat puhtaasti sen varassa, mitä Puuma kirjoitti. Nyt näillä ”te, ette tiedä kaikkea” -lauseilla luodaan vaan epätietoisuutta ja mua ainakin lukijana ärsyttää. Tulee olo, että mulla valehdellaan 🙂 Ennen saatoin lukea tätä niin, että ajattelin tämän olevan joko fiktiota tai totta, mutta nyt ei enää voi, vaan päällä on ärsyttävä epätietoisuus siitä, että mikä tässä ei natsaa. Taika katosi. Pahoittelut tästä, mutta piti vielä jatkaa näihin ihmisten jankkailuihin ja kertoa omakin mielipide.

      2. Olen näköjään niin lilynoviisi, että en tunne tuota Puutalobaby-Cougarwoman-casea, mutta edelleen uskon että aikuiset ihmiset osaa ihan itse päätellä mikä on järkevää ja mikä ei.

        Keksin muuten toisenkin syyn näille pohdinnoille: ihmiset haluaa kokea moraalista ylemmyyttä ja koska se itse ”pettämisen” arvostelu tuntuu liian itsestäänselvältä, tää ylemmyys verhotaan näihin huolestumisiin. Vähän ku netin normaaleissa ”ajatelkaa edes lapsia” -parahduksissa. Mun ihmiskuva on selvästi pessimistisempi ku sinulla Vierailija…

        Mutta juu, kaikkea hyvää kaikille ja jatkakaa pohdiskeluja!

        1. Puuman henkilöllisyys on varmasti paljastunut, ainakin yhdelle taholle. Case, voi lukea täällä.
          http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/mina-ja-puuma

          1. Edelleen uskon, että aikuinen ihminen pystyy tekemään itse päätelmät siitä kuinka hyvin todellinen henkilöytensä on suojassa. Erityisesti tällaisen ”paljastumistapauksen” jälkeen (jos spekulaatiolinjalle lähdetään, niin en usko että tää paljastuminen on ihan sattumankauppaa ollu).

            1. Toistinko itseäni melkein sanasta sanaan, kyllä, enkä edes luntannut!

    2. Näiden lisäksi mua kummastuttaa se, että ne samat ihmiset, jotka silmät kiiluen facebookkaavat ja googlaavat Puuman henkilöllisyyttä, ovat ensimmäisenä huutamassa, miten Puuma ei yhtään ajattele Ykkösmiehen anonyymiuden säilymistä. Mun mielestä jokin ontuu tässä kuviossa.

      1. No niinpä! Lisäksi mietin että mikä sitten olisi sopiva lopputulos näistä moralisoinneista. Olisiko hyvä, että Cougarwoman nämä paheksumiset luettuaan lopettaisi kirjoittamisen? Vai ehkä siirtyisi kirjoittamaan kodin sisustuksesta ja päivän asuistaan? Mihin näillä oikein pyritään? Paitsi siihen oman moraalisen ylemmyyden esittelyyn.

        1. Paheksunnalla aika usein pyritään siihen, että väärille teille harhautunut palaisi ruotuun. Meille jokaiselle on kehittynyt jonkinlainen sisäinen arvomaailma ja moraalikäsitys juuri tällä tavoin. Mm. vanhempamme ja ystävämme ovat paheksuneet, jos olemme lapsina olleet väkivaltaisia, epärehellisiä, itsekkäitä, tms.
          Paheksunnan lisäksi aika usein viestiä tehostetaan myös sillä, että kerrotaan, kuinka oma toiminta vaikuttaa muihin, jolloin empatiakyky kehittyy. Tämä on ihan normaalia ihmisten kanssakäymisessä. Jos meillä ei olisi kykyä empatiaan tai moraalisointiin (itsemme tai muiden) millainen tämä maailma olisi?

          1. Meinaatko ihan tosissaan että joku muuttais käyttäytymistään anonyymin nettikommentoinnin perusteella? Noin niinku yleisilmiönä allekirjoitan silti ainakin jossain määrin selityksesi. 

            1. En meinannut.
              Mutta olemme ihmisiä myös netissä. Eli käyttäydymme jokseenkin samalla tavalla täällä kuin muuallakin. Joskin anonymiteetin antaman suojan turvin käytöksemme voi olla omasta mielestämme tärkeää pointtiamme ylikorostavaa.

              Minusta on hyvä, että Puuman kommenttiosastolla käydään omanlaistaan arvokeskustelua vaikka keskustelu äityykin välillä huuteluksi ja niskojen nakkeluksi. Eivät kommentit välttämättä Puumaa hetkauta suuntaan tai toiseen, mutta olen aivan varma, että ne selkiyttävät meidän jokaisen lukijan ja kirjoittajan omaa maailmankuvaa ja moraalikäsitystä.
              Minusta kaikenlainen moraalinen ja eettinen pohdinta on aina hyväksi. Se kasvattaa meitä ihmisinä ihan huomaamattakin, jolloin oma käyttäytyminen saattaa ajan kuluessa muuttuakin.

              1. Epäilen, moniko kommentoijista oikeasti uskaltaisi/kehtaisi omalla pärställään sanoa asioita, joita minulle nyt sanotaan anonymiteetin turvin, ns. päin naamaani. Eli siinä mielessä tuo ylikorostaminen pitänee paikkaansa. 

                Minustakin on hyvä, että keskustelua käydään, tosin se arvokeskustelu on kyllä omalla kohdallani käyty jo omassa päässä ennen varsinaisiin tekoihin ryhtymistä; eihän se helppo päätös ollut, mutta siihen kuitenkin lopulta päädyin (eli ei, eivät hetkauta, sillä se moraalitaistelu on minun osaltani tosiaan jo kauan sitten käyty).

                Mutta ei se, että minä olen itsekseni jo pureskellut kaiken valmiiksi ns. etukäteen, ota pois sitä, mitä se [pureskelu] mahdollisesti antaa lukijoille. 

  2. ”Eli, periaatteessa pettämiselle on hiljainen hyväksyntä niin kauan kuin se tehdään Ykkösmieheltä salassa. ”

    ”Jos Ykkösmiehelle olisi ok, että käyn vieraissa, ei voitaisi enää puhua pettämisestä… ”

    Öh niin mitenköhän se oli, onko ok vai? 😉 Taidat tässä huijata itseäsikin..

    1. Mikä tässä on ristiriidassa? Tuo jälkimmäinenhän on silkka retoriikan korjaus; jos asuisin Turussa, olisin turkulainen. Tämän toteaminen ei vielä tarkoita sitä, että todella asun Turussa, se nyt vain on teoreettista näppäilyä syden ja seurauksien suhteesta.

      Ja onhan se nyt täällä jo sata kertaa sanottu, että Ykkösmies ei halua tietää edes sen vertaa, että antaisi eksplisiittisen luvan vieraissa käymiseen, mutta on yleisellä tasolla todennut, että mieluummin vaimo hakee seksin muualta kuin erotaan. Vaimohan tekee tässä juuri niin kuin käsketään; hakee seksin muualta salaa, koska muuten oltaisiin jo erottu, mutta ei kerro miehelleen, koska sitä ollaan toivottu. Miksi tämä on niin vaikea konsepti?

      1. Heh, kiitos kiteytyksestä – enpä olisi itse paremmin sanoiksi osannut pukea! 

      2. Aivan noniin, minulta on ilmeisesti jäänyt välistä tämä implisiittinen ”lupa” pettämiseeen. Sopiihan sitäkin miettiä onko puuma antanut itsensä ymmärtää tuon ”luvan” turhankin kirjaimellisesti. Eihän ykksmies mitään ole käskenyt vaan yleisellä tasolla puhunut. Itse kun näien tässä silti sen ristiriidan, kun suoraa lupaa ei ole annettu.. Noh ymmärrän toki sen, että se mitä ei tiedä ei satuta, eli puuma ei halua loukata ykkösmiestä. Silti hieman ihmetyttää, kun ykkösmiehestä on kuitenkin puhuttu hyvinkin tylyyn sävyyn täällä eikä välittäminen ja sielunkumppanuus juurikaan välity. Vaikuttaisi ennemminkin kämppissuhteelta, jossa pidetään kulissit yllä, koska talo ja rahat yms. Varmasti puuman takapuolessa kuitenkin sellainen kutina, että ykkösmies jättäisi jos tietäisi pettämisestä?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *