Seksuaalisesta haluttomuudesta

Muusikko piti viime tapaamisellamme minua kainalossaan silitellen analyyttisen minimonologin, joka pisti minut ajattelemaan.

“Mun ja Tyypin suhde ei ole siinä mielessä stereotyyppinen, ettäkö hän olisi se joka pihtaa. Meillä minä pihtaan, ja Tyyppi luulee, että seksihaluni ovat kuivuneen etanan tasolla. Mä en vaan enää halua sitä seksuaalisesti, en edes pysty ajattelemaan että makaisin sen kanssa. Enkä mä tiedä itsekään mistä se johtuu, tai ehkä siitä, että se on riitojemme aikana lyönyt sanoillaan niin pahasti vyön alle, etten pysty koskaan unohtamaan. Mutta ei se sitä tiedä, en mä sitä sille voi sanoa koska en halua loukata sitä.”

En ole koskaan ennen vakavasti ajatellut, että minun ja Ykkösmiehen välinen seksin puute jollain tapaa johtuisikin minusta. Tai siis – ennenhän en mitään muuta ajatellutkaan, ja sitten loppujen lopuksi pääsin siitä yli; uskoin taas, että kyllä minä olen naisellinen ja seksuaalinen, haluttavakin. Että haluttomuus on täysin Ykkösmiehen (fyysinen tai psyykkinen, tai molempia) vika.

Olen aina ajatellut, että Ykkösmies ei halua, ja piste. On aika karmaisevaa yhtäkkiä ajatella, että Ykkösmies ehkä haluaakin, mutta ei enää minua.

Minä olen tavallaan Muusikon Tyyppi; minäkin luulen, ettei partnerillani ole seksihaluja.

Muusikko on minun kanssani seksuaalisesti kuin paraskin teini; kyltymätön seksipeto, joka haluaa aina ja kaikkea. Viriili ja maskuliininen rokkikukko, joka ei pysty tapaamistemme aikana pitämään näppejään hetkeäkään erossa minusta, elleivät ne sitten hyväile kitaraa. Jopa kesken kahvinkeittoa pitää tulla taputtamaan pepulle tai suikkaamaan nopea suukko suulle. Joskus kahvit jäävät juomatta, kun tulee kiire makuuhuoneeseen.

Kenenköhän kanssa Ykkösmies elää toista nuoruuttaan? Onko jossain joku minua nuorempi, kuten minä olen Muusikon Tyyppiä nuorempi, jonka luokse Ykkösmies kirmaa m*lkku sojossa ja nauttii lihallisista iloista kerta toisensa perään, loputtomalla potenssilla?

Kun ensi kertaa mietin tätä, yllätyin omasta reaktiostani. Olkoon sitten niin. Mikäli Ykkösmies pystyy nauttimaan seksistä jonkun toisen kanssa, ja se tekee hänet onnelliseksi, on se vain hyväksi meidän suhteellemme; sillä toisen onnellisuus tai onnettomuus heijastuu väistämättä myös parisuhteeseen.

Minä olen onnellinen, sillä minulla on Muusikko. Muusikko ja Tyyppikin ovat onnellisia. Ehkä Muusikon Tyypilläkin on joku, joka antaa hänelle sitä, mitä Muusikko ei voi eikä halua.

Melkein haluaisin, että Ykkösmiehelläkin oikeasti olisi toinen; että hänkin olisi onnellinen ja saisi kaikki tarpeensa tyydytettyä.