Mitä tuliaisiksi Israelista?

Mr. Mossadin Israelinmatka lähestyy (vähän liiankin) hyvää vauhtia; vielä pikkaisen päälle viikko ja tyyppi on kavereidensa ja sukunsa luona.

Minähän olen tietysti jo viimeisen reilun viikon vinkunut, että tulee ikävä ollut tosi coolina koko asiasta.

Mr. Mossadia jaksaa huvittaa, että tulee ikävä; kun eihän me muutenkaan nähdä joka päivä, tai edes joka viikko. Että mikä siinä nyt on niin erilaista, olipa välimatkaa sitten parisensataa kilometriä tai melkein seitsemän tuhatta?

No mutta kun se vaan on erilaista, yy yy ja ää ää.

“But we can text all the same sweetie.”

Mutta kun toinen on toisessa maassa ja eri aikavyöhykkeellä ja kaikkee?!

 “We’re on the same time zone you eedjit…”

No ei sitä kaikkea voi tietää tulla ajatelleeksi. 

“So what can I bring you from the promised land my darling?”

Mutisin (niin kuin nyt whatsappin välityksellä vain voi mutista) että emmäätiedä…eikaitarviimitään. En oikeasti keksinyt yhtään mitään, mitä olisin halunnut, paitsi Mr. Mossadin takaisin mahdollisimman pian (mitä en tietenkään sanonut, koska olen niin vitun cool). 

Jaa, mutta keksinpä sittenkin – tahdikas söpöstelijä kun olen.

Sitten keksin vitsillä, että tuopa kaulakoru, jossa on Daavidin tähti – tarkoituksena oli jatkaa, että no ei vaiskaan, kehno läppä, mutta jotain muuta tuli väliin ja unohdin koko asian; muistin sen vasta seuraavana päivänä.

…Emmekä edelleenkään päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä sieltä sitten olisi pitänyt tuoda. 

“I hope we can see eachother soon after my return.”

“Oh, do you miss me already then?”

“Nah. …perhaps ;)”