Viikonloppuvierailuvalmisteluja

Se on ihan sama, kuka tulee kylään – meikäläinen osaa stressata tarjoiluista.

Mutta kun Mr. Mossad tulee kylään, stressaan vielä tavallista enemmän; mies nimittäin syö ihan uskomattomia määriä. Yleensä ostan aivan liikaa ruokaa, viime tapaamiskerralla ruoka oli loppua kesken. Tyypillä oli koko ajan nälkä.

En oikeasti tajua että mihin se kaikki ruoka uppoaa; mies ei ole kamalan pitkä eikä onneksi millään muotoa korpulenttikaan. Ei ole vatsakas tai jenkkakahvainen, päin vastoin hyvinkin timmissä kunnossa (mitä nyt sieltä kaikkien karvojen päältä voi päätellä). Syöpä silti kepeästi yli kilon ribsejä kertaistumalta. Kai sillä on supertehokas aineenvaihdunta.

Tai sitten sillä on lapamato.

Käväisin myös virtuaalishoppailemassa “aikuisten lelukaupassa”, josta mukaan tarttui tupladildo ja semmoinen kaukosäätimellä ohjattava värinäpallero; viimeksi mainitusta lisähauskaa, kun Mr. Mossad vie minut syömään. Hän tullee suoraan kokouksesta (puvussa), joten minäkin ajattelin ihan kunnolla tälläytyä; värinäpallero sisällä lisää sitten tilanteeseen tuhmaa kontrastia, ja kaukosäätimen annan tietysti Mr. Mossadin operoitavaksi.

Viikonloppumenu on tällä kertaa tuskallisen vaikeaa toteuttaa ottaen huomioon, ettei minulla ole aikaa tehdä mitään ruokia etukäteen ennen Mr. Mossadin saapumista; ja etten itseasiassa halua viettää kauheasti aikaa keittiössä, jos vaihtoehtoisesti tarjolla olisi kiehnäystä Mr. Mossadin kainalossa.

Samaan aikaan kuitenkin ruuan pitäisi tietysti olla todella herkullista ja alusta asti itse tehtyä. Äääh. (Toisaalta taas tekisi mieli grillata; tarkenisikohan sitä katetulla terassilla sateesta huolimatta?)

Mr. Mossadin ehdotus oli myös kieltämättä houkutteleva.

“We can also go food shopping together and I can cook for you this time.”

P.S. Mr. Mossadin uhous autonostosta on jo pantu käytäntöön. Eipä tarvitse hakea asemalta.