Piiri pieni pyörii
Tietoisku: Israelin väkiluku on reilut kahdeksan miljoonaa, josta vähän alle kuusi ja puoli miljoonaa on juutalaisia.
Nyt joku matemaatikko siellä hei: mikä on tässä tapauksessa todennäköisyys sille, että jos tunnen kokonaista kaksi Israelin kansalaista, jotka molemmat ovat juutalaisia, niin nämä kaksi kansalaista eivät ainoastaan tule samasta kaupungista, vaan ovat asuneet kilometrin päässä toisistaan, ja tuntevat toisensa henkilökohtaisesti – vaikka toinen tyyppi onkin asunut jo useamman vuoden Israelin ulkopuolella.
Mr. Mossad siis tuntee Bändipojan, jolta sain Facebookin kautta kaveripyynnön jokin aika takaperin. Homma meni niin, että Mosse suositteli pyynnöstäni Israelilaista metalliyhtyettä, jota sitten aloin seuraamaan Facebookissa; ja kommentoinkin aika aktiivisesti, sillä bändi oli hyvä ja sen jäsenet hauskoja ja aktiivisia FB:ssa.
Jossain vaiheessa heräsin sitten huomaamaan, että yksi tyyppi oli tykännyt kaikista kommenteistani; ja pian tämä samainen tyyppi (tästä eteenpäin Bändipoika – poika, koska tyyppi on reilusti alle kolmenkymmenen) olikin lähettänyt kaveripyynnön, jonka hyväksyin sen kummempia miettimättä.
Bändipoika on tämän Mr. Mossadin suositteleman bändin kitaristi.
En ole Mossen kanssa FB-kavereita, joten en tiennyt, että Mosse tuntee ainakin tämän bändin jäsenen henkilökohtaisesti. Bändipojan kaverit taasen eivät ole julkiset edes tämän kavereille, joten Mosse ei tiedä Facebookin kautta, että olen Bändipojan kaveri. Vaikka he Facebook-kavereitakin keskenään siis tietysti ovat.
Innoissani tietysti kuitenkin menin kertomaan Mosselle, että hänen suosittelemansa bändin yksi jäsen on pyytänyt minua kaverikseen; ja ehdin jo ihmetellä tämän hieman laimeaa reaktiota asiaan. Myöhemmin (itseasiassa eilen) kävi ilmi, että he tosiaan tuntevat toisensa.
Eikä tässä vielä kaikki, kuten Ostoskanavallakin aikoinaan mainostettiin.
Ennen kuin sain tietää, että Mosse ja Bändipoika ovat ihan oikeita kavereita, minun ja Bändipojan välinen kommunikaatio on…noh, ehtinyt kehittyä tasolle, jossa on puolin ja toisin lähetelty valokuvia, joita Bändipoika ei ehkä ihan fanisivuillaan voisi julkaista.
Kuvat eivät ole (onneksi) hirveän pornografisia; ehkä vahvimmillaan eroottisia. Omat kuvani voisin julkaista Facebookissa; niin kesyjä ne ovat. Bändipoika ehkä on mennyt vähän pidemmälle, mutta on kuitenkin – ainakin toistaiseksi – peittänyt siveästi graafisimmat osat kehostaan (sillä klassisella mustalla, suurella palkilla, heh).
Sanallinen viestittely on niinikään eufemismien tasolla, mutta on selvästi eroottisesti latautunutta; hän “nauttii kuvieni katselusta juuri ennen nukkumaan menoa”, ja “katseltuaan” tarpeeksi nukahtaa kuin pieni lapsi, koska “ei voinut pitää käsiään siveästi peiton päällä”. Minä olen tietysti groupietäpinöissä siitä, että kaikista maailman (!!!) faneista juuri minä olen se, jonka kanssa Bändipoika juttelee tuhmia ennen nukkumaan menoaan; hän myös viestittelee minulle päivittäin oma-aloitteisesti, kyselee kuulumisia ja kertoo omistaan.
Bändipoika ei tietääkseni ole vieläkään tietoinen siitä, että tunnen Mossen – saatikka siitä, että hän on minun rakastajani. Mossen pyynnöstä en myöskään voisi paljastaa Bändipojalle, mikäli tämä tajuaisi kysyä, että tunnen Mossen.
Joko meni tarpeeksi monimutkaiseksi?
Tämä joko lävähtää kunnolla tuulettimeen, tai sitten päädymme kolmen kimppaan bändin seuraavan Euroopankiertueen yhteydessä. Minä toivon jälkimmäistä.
