Isiin ei kosketa!
Sain juuri meiliä siltä “messututtavuudelta”, josta postasin täällä.
‘En valitettavasti voikaan tulla tällä viikolla sinnepäin, joudun aikatauluttamaan uudelleen. Avovaimoni on raskaana ja on ilmaantunut jotain komplikaatioita. Mutta otetaanko rain-check kunhan tilanne on taas normalisoitunut?’
Mitä helvettiä?
Olen aina ajatellut olevani melko suvaitsevainen ihminen; jos joku haluaa pettää, se on hänen valintansa. Minä en ala moralisoimaan.
Mutta minkälainen sika lähettää kylmänviileästi tuommoisen mailin? Veti sanattomaksi.
Noissa muutamassa lauseessa on niin paljon väärin, niin monella eri tasolla, että lähes syljen sappea tätä kirjoittaessani. Sympatiat menevät avovaimolle, totta kai; näen sieluni silmin miten se on siellä rakentanut pesää ja silitellyt kasvavaa vatsakumpuaan kasvoillaan eteerinen hymy. Huolehtinut aamupahoinvoinnista huolimatta että kotona on puhdasta; seissyt turvonnein nilkoin valmistamassa gourmet-illallista taas ylitöihin jäänelle rakkaalle elämänkumppanilleen, avomiehelleen, tulevan lapsensa isälle. Sytytellyt kynttilöitä ja laittanut chabliksen cooleriin. Sillä välin mies on suunnitellut illallista ja ehkä jopa ‘aamiaista’ jonkun melkein ventovieraan kanssa. Laskelmoidusti suunnitellut pettävänsä sillä välin, kun avovaimon vatsassa kasvaa oma jälkeläinen.
Ja miten nonchalantisti asia ohitetaan; yhdellä lauseella. Ja heti perään ehdotetaan rain-checkiä.
Okei, en tietenkään tiedä kuinka pitkällä raskaus oli, tai minkälainen kodinhengetär ko. avokki on tai ei ole. Se ei ole olennaista. Ehkä tuleva perhe-elämä pelotti, ehkä nainen nalkutti. Mutta silti. Sekään ei ole olennaista. Piirtelen mielessäni tarkoituksella yliromantisoitunutta kuvaa messututtavuuden perhe-elämästä; se ruoskii minua henkisesti siitä, että edes harkitsin koko illallista. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että poista-toiminto löysi kyseisen meilin nopeammin kuin ihannepainoonsa päässyt Painonvartija löytää lähimmän McDonaldsin (tämä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä).
Voin oikeasti melkein fyysisesti pahoin. Ja minua säälittää avovaimon puolesta.
Isät, edes tulevat, eivät saa pettää. Siinä vaiheessa kun pulla on uunissa, täytyy keskittyä siihen Elämän Tärkeimpään – omaan lapseen, omaan perheeseen. Jos olisin tiennyt että ehdotuksen takana on tuleva isä, olisin heti kieltäytynyt, todennäköisesti jopa vähemmän kohteliaasti. Olen ehkä moraaliton vaimo ja rintapieleeni tulisi kirjailla samettinen A-kirjain, mutta isiin ei kosketa.
