Isiin ei kosketa!

Sain juuri meiliä siltä “messututtavuudelta”, josta postasin täällä.

‘En valitettavasti voikaan tulla tällä viikolla sinnepäin, joudun aikatauluttamaan uudelleen. Avovaimoni on raskaana ja on ilmaantunut jotain komplikaatioita. Mutta otetaanko rain-check kunhan tilanne on taas normalisoitunut?’

Mitä helvettiä?

Olen aina ajatellut olevani melko suvaitsevainen ihminen; jos joku haluaa pettää, se on hänen valintansa. Minä en ala moralisoimaan.

Mutta minkälainen sika lähettää kylmänviileästi tuommoisen mailin? Veti sanattomaksi.

Noissa muutamassa lauseessa on niin paljon väärin, niin monella eri tasolla, että lähes syljen sappea tätä kirjoittaessani. Sympatiat menevät avovaimolle, totta kai; näen sieluni silmin miten se on siellä rakentanut pesää ja silitellyt kasvavaa vatsakumpuaan kasvoillaan eteerinen hymy. Huolehtinut aamupahoinvoinnista huolimatta että kotona on puhdasta; seissyt turvonnein nilkoin valmistamassa gourmet-illallista taas ylitöihin jäänelle rakkaalle elämänkumppanilleen, avomiehelleen, tulevan lapsensa isälle. Sytytellyt kynttilöitä ja laittanut chabliksen cooleriin. Sillä välin mies on suunnitellut illallista ja ehkä jopa ‘aamiaista’ jonkun melkein ventovieraan kanssa. Laskelmoidusti suunnitellut pettävänsä sillä välin, kun avovaimon vatsassa kasvaa oma jälkeläinen.

Ja miten nonchalantisti asia ohitetaan; yhdellä lauseella. Ja heti perään ehdotetaan rain-checkiä.

Okei, en tietenkään tiedä kuinka pitkällä raskaus oli, tai minkälainen kodinhengetär ko. avokki on tai ei ole. Se ei ole olennaista. Ehkä tuleva perhe-elämä pelotti, ehkä nainen nalkutti. Mutta silti. Sekään ei ole olennaista. Piirtelen mielessäni tarkoituksella yliromantisoitunutta kuvaa messututtavuuden perhe-elämästä; se ruoskii minua henkisesti siitä, että edes harkitsin koko illallista. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että poista-toiminto löysi kyseisen meilin nopeammin kuin ihannepainoonsa päässyt Painonvartija löytää lähimmän McDonaldsin (tämä ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä).

Voin oikeasti melkein fyysisesti pahoin. Ja minua säälittää avovaimon puolesta.

Isät, edes tulevat, eivät saa pettää. Siinä vaiheessa kun pulla on uunissa, täytyy keskittyä siihen Elämän Tärkeimpään – omaan lapseen, omaan perheeseen. Jos olisin tiennyt että ehdotuksen takana on tuleva isä, olisin heti kieltäytynyt, todennäköisesti jopa vähemmän kohteliaasti. Olen ehkä moraaliton vaimo ja rintapieleeni tulisi kirjailla samettinen A-kirjain, mutta isiin ei kosketa. 

scarlet_letter.jpg

 

Kommentit (7)
  1. Vanha postaus jo mutta aivan pakko kommentoida! Olen itse löytänyt itseni tilanteesta, jossa olen muuttunut sellaiseksi ihmiseksi joita suorastaan halveksin ennen. Olen pettäjä. Vieläpä onnellisessa parisuhteessa oleva sellainen. Ja kyllä, olen lähtenyt leikkimään eräällä isillä. Meillä on saman verran ikäeroa kuin teillä, tosin tässä tapauksessa mies on se vanhempi osapuoli. Toki tuossa messututtavuuden tapauksessa oletettu tilanne on se että suhde toimii edes jotenkuten kun lapsi on tulossa, mutta minun valloitukseni on elänyt eri huoneessa lastensa äidin kanssa jo pitkään eikä oikeastaan laske itseään enää parisuhteessa olevaksi. Ovat kuitenkin naimisissa ja vaimo tuntuu elättelevän toivoa yhteisestä loppuelämästä, miehellä ei mitään mielenkiintoa. Entä jos suhde on kuollut ja yhdessä ollaan arjen helppouden, eron vaikeuden ja ennenkaikkea lasten takia? Onko silloin minkäänlaisia mahdollisuuksia, että kyseiseen isään saisi koskea? Halusin vain tietää onko rajanvetosi aivan absoluuttinen. 🙂

    1. Huh, pistitpä pahan. Luin kommenttisi ja ajattelin ensimmäiseksi, että isiin ei saa koskea, piste. Koska silloin pelissä on kuitenkin aina myös se lapsen hyvinvointi: hän joutuu suhteen paljastuttua olemaan läsnä jälkipuinnissa, mikä ei mielestäni ole reilua lasta kohtaan. Tai vaikka suhde ei paljastuisikaan, voi se ulkopuolinen suhde joskus myös oireilla negatiivisesti siinä ykkössuhteessa. Joka taas vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. 

      Mutta niinpä myös ajattelin jokunen vuosi takaperin, että tulen elämään loppuelämäni monogaamisessa, seksuaalisesti tyydyttävässä parisuhteessa… Kai kaikki tunneperäiset rajat ovat enemmän tai vähemmän häilyviä; kasvetaan ihmisinä, ollaan eri elämäntilanteissa… Mitään absoluuttisia ”totuuksia” siis näissä suhdeasioissa ei mielestäni oikein voi olla.

      Jäin vain miettimään, miten ”helppoa” arki voi olla tuossa tilanteessa, mikäli tilanne tosiaan on yksi yhteen miehen kertoman kanssa..? 

  2. Voihan se olla niinkin, tietysti 🙂 Minä tietysti tulkitsin, että sika se siellä meilaa. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *