Yökyläsöpöstelyä
Nörttipoika oli keskiviikkona yökylässä. Postaus viivästyi, koska Väsymys. Eilen puoliltapäivin huomasin toivovani, että tuplaespresson voisi injektoida sen sijaan, että se pitäisi juoda. Mutta kyllä se oli sen arvoista.
Hain Nörttipojan muutamaa tuntia normaalia aikaisemmin asemalta; kuitenkin sen verran myöhään, että sain salakuljetettua hänet kotiini pimeän turvin. Olin jopa säätänyt auton sisävalon siten, ettei se mene ovia avatessa päälle. Ne pienet yksityiskohdat.
Menimme yksissä tuumin suoraan makuuhuoneeseen ja heittäydyimme sängylle suudellen. Nörttipoika kietoi pitkät säärensä ympärilleni, veti minua lähemmäksi. Makoilimme tovin kiinni toisissamme toistemme läheisyydestä nauttien; ei ollut kiire mihinkään. Oli ihanaa vain olla, tuntea toisen kosketus, aistia toisen tuoksu. Vähä vähältä vaatteet vähenivät ja alastomat vartalomme kiinnittyivät toisiinsa kuten niin monesti ennenkin; kosketukset kipunoivat kuumalla iholla, suudelmat saivat määrätietoisuutta. Nörttipoika tuli päälleni ja lepäsi lantio lantiotani vasten, painoi itseään minuun. Rakastelun paras hetki juuri ennen penetraatiota; kun jokainen solu huutaa häntä sisälleni, se hetki kun hän vihdoin työntyy minuun.
Kerta kerralta se tuntuu paremmalta. Nörttipoika tietää tarkkaan, miten koskea, mitä tehdä. Matka kliimaksiin on pidempi, viivyttelevämpi, aistillisempi. Nautinnon eksponentiaalinen lisääntyminen joka purkautuu yhtäaikaiseen orgasmiin. Jälkeenpäin tärisemme molemmat, tasoittelemme hengitystämme, kosteat rintakehämme synkronisoivat sydämemme hakkaamaan samaan tahtiin. Koko keho kihelmöi, tuntuu samaan aikaan raukealta ja euforiselta; tunnen Nörttipojan sykkivän sisälläni, jokainen nykäys tuntuu selkäpiissäni asti, saa minut sävähtämään; se huvittaa häntä. Parasta huumetta.
Jälkeenpäin, aikamme toisissamme kiehnättyämme, Nörttipoika pomppaa ylös kuin ampiaisen pistämänä. “Hei melkein unohdin – mulla on sulle jotain!” Kävelee repulleen, penkoo sieltä jotain pientä; loikkaa takaisin sänkyyn ja pudottaa jotain kämmenelleni. “Tässä.”
USB-tikku.
“Niin kun viime kerralla oli niistä bändeistä puhetta joita et tuntenut, kokosin sulle tähän valikoiman sen perusteella mistä itse tykkään ja mistä ajattelin, että sinäkin tykkäisit.”
Awww. Nörttipoika oli tehnyt minulle mixed tapen. Viime kerralla kun sain sellaisen, olin vielä teini ja mixed tape oli C-kasettimuodossa. Olen selkeästi regressoitunut suhteemme aikana takaisin teini-ikään – ensin se fritsu, nyt mixed tape. Mitä seuraavaksi – ei-toivottu teiniraskaus? Heh heh.
Ruokailimme hyvällä halulla (pekoni-papusalaatti oli mieluisa yllätys ja teki kauppansa) ja vetäydyimme sohvalle kuuntelemaan Nörttipojan valittuja. Aivan liian pian oli aika mennä nukkumaan – kello lähenteli jo puoltayötä ja aamulla olisi aikainen herätys. Emme tietenkään malttaneet nukahtaa ennen kuin olimme rakastelleet vielä kerran, tällä kertaa rajummin.
Vähäisten yöunien jälkeen herätys soitti kuudelta aamulla. Oli vielä pilkkopimeää. Nörttipoika murisi unisesti hyvät huomenet, veti minut kiinni lämpimään alastomaan kehoonsa, painoi päätäni rintakehäänsä vasten. Kietouduin kiinni häneen, hengitin hänen tutuksi käynyttä tuoksuaan. Rintakarvat kutittivat. Kohta Nörttipoika otti kiinni leuastani, suuteli raukeasti. Aamun henki oli valkosipulia ja eilisiltaista olutta, mutta se oli toisarvoista; tärkeämpää oli olla lähellä. Yhtäkkiä havahduin huomaamaan, että olin aikaisesta ajankohdasta ja väsymyksestä huolimatta taas valmis – ja niin oli Nörttipoikakin. Rakastelimme taas senkin uhalla, että töihinlähtö viivästyisi.
Nörttipoika rutisti minua itseensä vasten, nuuskutti hiuksiani. “Mä voisin herätä näin vaikka joka aamu.”