Ei ihan Harlekiiniseksiä

Tajusin töitten jälkeen, että minulla on todellakin vain kaksi tuntia aikaa suorittaa seuraavat tehtävät, ennen kuin pitää jo ajaa asemalle Nörttipoikaa vastaan:

• Kaupassa käynti. On nimittäin aika hankalaa ostaa erimerkkistä olutta ja pientä naposteltavaa jos Ykkösmies on vielä kotona. Voisi herättää kysymyksiä.
• Koirien ruokkiminen.
• Koirien talutus.
• Oman ruuan lämmitys.
• Ruokailu.
• Lakanoitten vaihto.
• Suihkussa käynti pitkän kaavan kautta raakkailuineen kaikkineen.
• Saunan lämmitys (puusauna, so. pökköä pesään, sytytys ja puitten lisäys).
• Ehostus.
• Hiusten laitto.
• Pukeminen. 

Aika oli kortilla ja loppui keskenkin; havahduin jossain vaiheessa alasti huomaamaan, että minulla on aivan liian vähän aikaa pukeutua ja olla ajoissa asemalla vastassa. Semminkin kun vaatekaappini sisältö on kuin pommin jäljiltä. Löysin sentään hameen, rintaliivit ja topin. Hyppäsin tasajalkaa suorin vartaloin saappaisiin, heitin villatakin niskaan ja hurruuttelin asemalle kommandona ja ilman sukkahousuja. Tammikuussa. Onneksi auto oli kauppareissun jäljiltä vielä hieman lämmin.

Nörttipoika ilahtui tietysti paljaista raajoistani ja kätensä löysikin reidelleni, juuri hameen helman alle, melko nopeasti. Sitä sitten hätistelin pois kuin sinnikästä kärpästä aina, kun piti vaihtaa vaihdetta (kaupunkiajossa aika useasti). Tahtoo automaattivaihteisen auton!

Päästyämme perille piti ensin kiirehtiä saunaan puita lisäämään. Sitten tajusin että pissattaa. Lennellessäni talon länsi- ja itäsiiven (heh) välillä Nörttipoika oli jo löytänyt tiensä makuuhuoneeseen ja makoili yläruumis paljaana odotellen että räpyttelisin kiireiltäni hänen luokseen. 

Vihdoin vierekkäin sängyllä, itse yhä täysissä pukeissa. Suutelimme ja Nörttipojan kädet aloittivat vaeltelunsa, kiipesivät uudelleen takareittäni hameeni sisälle, peppuni päälle. Hapuillen ja hapuillen. Suudelma muuttui jotenkin hämmästyneen oloiseksi, puolihuolimattomaksi, hajamieliseksi. Sitten tajusin – se hakee niitä alushousuja, joita minulla ei ole! Vetäydyin suudelmasta ja konstateerasin, että vetelen tänään ihan kommandona kun en oikein ehtinyt pukemaan. Nörttipoika naurahti.

‘No mä jo ajattelinkin, että kyllä täytyy olla pienet alushousut kun ei millään löydy.’

Jolloin päähäni pulpahti välittömästi pätkä Norbit-leffasta – tietysti se vesipuistokohtaus:

http://www.youtube.com/watch?v=IPrCQ5ZJTWM
Are you wearing bottoms? – Of course I’m wearing bottoms!

Repesin täysin kontrolloimattomaan nauruun, joka lähenteli hysteeristä kohtausta. En ollut naurultani saada selitettyä, miksi nauroin – mikä nauratti minua vielä enemmän. Nörttipoika katsoi minua kyynärpäänsä varassa hieman hölmistyneen näköisenä, ajatteli varmaan että nyt sammui se viimeinenkin valo sieltä naisen vintiltä. Että viimeinenkin muumi jätti laakson ja inkkari kanootin.

Hikotuksieni lomassa sain kuitenkin puettua sanoiksi mikä minua niin kovasti huvitti – ja Nörttipoika yhtyi nauruun pienen epäuskoisen ‘voiko tuon itseironialle nyt nauraa vai onko se epäkohteliasta’ -hetken jälkeen. Siinä sitten nauraa rätkätimme Nörttipoika puoliksi päälläni, kasvot kaulakuopassani, kova elimensä reittäni vasten painaen. Ja sitten nauraa rätkätimme vähän lisää.

Yritimme koota itsemme ja keskittyä olennaiseen – tässähän piti ensisijaisesti olla esileikkimässä eikä muistelemassa läskipukuleffojen parhaita paloja. Muutamaa satunnaista hymähtelyä lukuunottamatta onnistuimmekin fokusoitumaan päällä olevaan tilanteeseen. Nörttipoika uskaltautui jo hivuttamaan kätensä jalkoväliini, raotti huuliani. Sävähdin: kylmät sormet!

(Nörttipojan ääreisverenkierto on vähän heppoinen, ja hänellä on usein kylmät kädet ja jalat. Tai sitten se johtuu siitä, että hänen keskivertorasvaprosenttinsa on noin miinus viisi. Mutta kuitenkin.) Sormet olivat sen verran viileät, että pyristelin pois mumisten jotain kylmistä käsistä. Nörttipoika ei jäänyt sanattomaksi: ‘No kai minä sen tiedän – juurihan niitä tässä yritin lämmitellä!’

Kuvan muffi ei liity tapaukseen.

Seurasi toinen hysteerinen naurukohtaus.

Kun sitten päästiin itse yhdyntään, olin vieläkin niin naurusta kuplivaisena etten osannut keskittyä, joten kliimaksiin kiipeäminen jäi puolitiehen kun Nörttipoika pääsi jo huipulle. Eipä tuo haitannut, en muista että olisin koskaan ennen harrastanut noin hauskaa seksiä. 

Muuten tapaaminen noudatti tuttua kaavaa: söpöstelyä jälkimainingeissa, rentoutumista saunassa, kevyttä hiprakkaan tuloa iltapalan ohella, ja sylikkäin nukahtamista toisen session päälle. Aamulla kello herätti puolta tuntia normaalia aikaisemmin – ihan vaan sen ihananraukean aamuseksin takia.