Ei ihan Harlekiiniseksiä

Tajusin töitten jälkeen, että minulla on todellakin vain kaksi tuntia aikaa suorittaa seuraavat tehtävät, ennen kuin pitää jo ajaa asemalle Nörttipoikaa vastaan:

  • Kaupassa käynti. On nimittäin aika hankalaa ostaa erimerkkistä olutta ja pientä naposteltavaa jos Ykkösmies on vielä kotona. Voisi herättää kysymyksiä.
  • Koirien ruokkiminen.
  • Koirien talutus.
  • Oman ruuan lämmitys.
  • Ruokailu.
  • Lakanoitten vaihto.
  • Suihkussa käynti pitkän kaavan kautta raakkailuineen kaikkineen.
  • Saunan lämmitys (puusauna, so. pökköä pesään, sytytys ja puitten lisäys).
  • Ehostus.
  • Hiusten laitto.
  • Pukeminen. 

Aika oli kortilla ja loppui keskenkin; havahduin jossain vaiheessa alasti huomaamaan, että minulla on aivan liian vähän aikaa pukeutua ja olla ajoissa asemalla vastassa. Semminkin kun vaatekaappini sisältö on kuin pommin jäljiltä. Löysin sentään hameen, rintaliivit ja topin. Hyppäsin tasajalkaa suorin vartaloin saappaisiin, heitin villatakin niskaan ja hurruuttelin asemalle kommandona ja ilman sukkahousuja. Tammikuussa. Onneksi auto oli kauppareissun jäljiltä vielä hieman lämmin.

Nörttipoika ilahtui tietysti paljaista raajoistani ja kätensä löysikin reidelleni, juuri hameen helman alle, melko nopeasti. Sitä sitten hätistelin pois kuin sinnikästä kärpästä aina, kun piti vaihtaa vaihdetta (kaupunkiajossa aika useasti). Tahtoo automaattivaihteisen auton!

Päästyämme perille piti ensin kiirehtiä saunaan puita lisäämään. Sitten tajusin että pissattaa. Lennellessäni talon länsi- ja itäsiiven (heh) välillä Nörttipoika oli jo löytänyt tiensä makuuhuoneeseen ja makoili yläruumis paljaana odotellen että räpyttelisin kiireiltäni hänen luokseen. 

Vihdoin vierekkäin sängyllä, itse yhä täysissä pukeissa. Suutelimme ja Nörttipojan kädet aloittivat vaeltelunsa, kiipesivät uudelleen takareittäni hameeni sisälle, peppuni päälle. Hapuillen ja hapuillen. Suudelma muuttui jotenkin hämmästyneen oloiseksi, puolihuolimattomaksi, hajamieliseksi. Sitten tajusin – se hakee niitä alushousuja, joita minulla ei ole! Vetäydyin suudelmasta ja konstateerasin, että vetelen tänään ihan kommandona kun en oikein ehtinyt pukemaan. Nörttipoika naurahti.

‘No mä jo ajattelinkin, että kyllä täytyy olla pienet alushousut kun ei millään löydy.’

Jolloin päähäni pulpahti välittömästi pätkä Norbit-leffasta – tietysti se vesipuistokohtaus:

http://www.youtube.com/watch?v=IPrCQ5ZJTWM
Are you wearing bottoms? – Of course I’m wearing bottoms!

Repesin täysin kontrolloimattomaan nauruun, joka lähenteli hysteeristä kohtausta. En ollut naurultani saada selitettyä, miksi nauroin – mikä nauratti minua vielä enemmän. Nörttipoika katsoi minua kyynärpäänsä varassa hieman hölmistyneen näköisenä, ajatteli varmaan että nyt sammui se viimeinenkin valo sieltä naisen vintiltä. Että viimeinenkin muumi jätti laakson ja inkkari kanootin.

Hikotuksieni lomassa sain kuitenkin puettua sanoiksi mikä minua niin kovasti huvitti – ja Nörttipoika yhtyi nauruun pienen epäuskoisen ‘voiko tuon itseironialle nyt nauraa vai onko se epäkohteliasta’ -hetken jälkeen. Siinä sitten nauraa rätkätimme Nörttipoika puoliksi päälläni, kasvot kaulakuopassani, kova elimensä reittäni vasten painaen. Ja sitten nauraa rätkätimme vähän lisää.

Yritimme koota itsemme ja keskittyä olennaiseen – tässähän piti ensisijaisesti olla esileikkimässä eikä muistelemassa läskipukuleffojen parhaita paloja. Muutamaa satunnaista hymähtelyä lukuunottamatta onnistuimmekin fokusoitumaan päällä olevaan tilanteeseen. Nörttipoika uskaltautui jo hivuttamaan kätensä jalkoväliini, raotti huuliani. Sävähdin: kylmät sormet!

(Nörttipojan ääreisverenkierto on vähän heppoinen, ja hänellä on usein kylmät kädet ja jalat. Tai sitten se johtuu siitä, että hänen keskivertorasvaprosenttinsa on noin miinus viisi. Mutta kuitenkin.) Sormet olivat sen verran viileät, että pyristelin pois mumisten jotain kylmistä käsistä. Nörttipoika ei jäänyt sanattomaksi: ‘No kai minä sen tiedän – juurihan niitä tässä yritin lämmitellä!

muffi.jpg

Kuvan muffi ei liity tapaukseen.

Seurasi toinen hysteerinen naurukohtaus.

Kun sitten päästiin itse yhdyntään, olin vieläkin niin naurusta kuplivaisena etten osannut keskittyä, joten kliimaksiin kiipeäminen jäi puolitiehen kun Nörttipoika pääsi jo huipulle. Eipä tuo haitannut, en muista että olisin koskaan ennen harrastanut noin hauskaa seksiä. 

Muuten tapaaminen noudatti tuttua kaavaa: söpöstelyä jälkimainingeissa, rentoutumista saunassa, kevyttä hiprakkaan tuloa iltapalan ohella, ja sylikkäin nukahtamista toisen session päälle. Aamulla kello herätti puolta tuntia normaalia aikaisemmin – ihan vaan sen ihananraukean aamuseksin takia.

 

Kommentit (7)
  1. Moikka CW,

    Meni sitten tämäkin päivä tuottavuudessaan Inarin susille, kun löysin blogisi ja olen tämän äärellä viettänyt… liian monta tuntia. 😉 Luin sen siis (lähes) kokonaan tänään. Kirjoitat (jopa näin tulevan kieliammattilaisen silmään) erittäin hyvin ja tykkään kovasti kielikuvistasi, pidän tietysti myös salaisten tapaamisten kuvailustasi… Muutaman hyvän läpän aion törkeästi plagioida omaan käyttööni. 🙂

    Olet saanut myös minut ajattelemaan tätä pettämisaihetta monelta eri kannalta. Vaikka en itse olekaan innokkain kivienheittelijä, enkä ehkä edes usko ihmisen yksiavioisuuteen, olen silti saanut paljon mietiskeltävää. Olen itse vain vähän Nörttipoikaa vanhempi, ja sinkku, joka _kovasti_ kaipaisi tuollaista suhdetta, joka teillä tuntuu olevan. Seksi on minulla myös korkealla tarvehierarkiassa, ja etenkin tuollainen sielujen sympatia-/ eheyttävä/ hullutteleva/ reipas seksi olisi. Tuntuu vaan epäreilulta, että sellaisen lähes kaikki tarpeet tyydyttävän miehen löytäminen vaikuttaa näin isolta haasteelta. Toisaalta uskon, että yksi ihminen ei voi toisen kaikkia tarpeita tyydyttääkään. Kuitenkin parisuhteessa juuri se seksi on asia, joka erottaa sen kaikista muista suhteista, joten sen olisi kaiken järjen mukaan toimittava.

    Halusin siis sanoa, että kiitos avoimesta ja koskettavasta blogista. Tuot seksin ja tunteet ja seksin aiheuttamat tunteet lähelle lukijaa, tätä lukee tippa linssissä, ääneen hihittäen ja välillä hiukan silmiä pyöritellen, empatiaa silti tuntien. Iso kiitos. Kaikkea mahdollista hyvää suuntaasi.

    1. Heipä hei Hemil,

      Iso kiitos takaisin palautteestasi 🙂 Läpät eivät ole copywritattuja, että siitä vaan, haha! 

      On ihanaa kuulla, että blogini pistää ajattelemaan ja herättää monenlaisia tunteita. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että voi olla jopa vähän epärealististakin ajatella, että yksi ihminen voisi todellakin tyydyttää kaikki_toisen_tarpeet juuri sillä tavalla kuin toinen haluaa – tai sitten täytyy olla todella onnekas löytääkseen sellaisen partnerin. Minä luulin löytäneeni juuri sellaisen aviomiehestäni, mutta kuinkas sitten kävikään… Uskon ja toivon toki edelleen, että liittoni joskus vielä eheytyy niinkin täydelliseksi kuin mitä se vielä muutama vuosi sitten takaperin oli. Mutta mikäli näin ei tapahdu, on asian kanssa kuitenkin pystyttävä elämään, suhteen lopettamiseen en ole vielä lähellekään valmis.

      Tsemppiä oman hullutteluseksipartnerin löytämiseen – kyllä sellaisia on olemassa, ne vain pitää löytää 😉 

  2. Hei mä olen yrittänyt etsiä joskus postaamaasi curry(?)reseptiä, mutta en ole löytänyt hauilla eikä missään näy tagejakaan! Auttaisko joku? Haluan päästä kokkailemaan kun ruoka oli kuulemma erinomaisen hyvää 🙂

    1. Heipä hei 🙂

      Anteeksi, olen tosi huono taggaamaan… Tässäpä tämä:
       

      [[{”fid”:”291790″,”view_mode”:”media_original”,”type”:”media”,”attributes”:{”height”:”815″,”width”:”634″,”class”:”media-element file-media-original”}}]]

      Jos tuota meat curry powderia ei löydy niin sitä voi tehdä itsekin (kannattaa tehdä vähän isompi satsi ja puolittaa chilipippurien määrä…): http://www.spiciefoodie.com/2009/10/02/malaysian-meat-curry-powder-2/

      Itse olen laiskana käyttänyt kaikkia reseptissä mainittuja aineosia ihan jauheena, eli en ole lähtenyt itse niitä hienontelemaan. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *