Ärsyttävän onnellinen

Se tuli kuin varkain; huomaamatta. Hiipi sieluun ja supsutti korvaan hassuja juttuja. Pisti suupielet vetäytymään ylöspäin ja silmät tuikkimaan, posket punottamaan. Pisti viheltelemään huomaamatta, rallattelemaan laulunpätkiä kodin askareitten lomassa tai koiraa taluttaessa.

Yhtäkkiä pienet tai isotkaan vastoinkäymiset eivät jaksa hetkauttaa. Ei jaksa valittaa että on kylmä, pukee mieluummin vain enemmän päälle. Jos myöhästyy sovitusta tapaamisesta tai unohtaa jonkun työasian, maailma ei pysähdy; se rullaa eteenpäin vaikka olisinkin vähemmän täydellinen.

En edes jaksa murehtia siitä, että täytän kohta neljäkymmentäyksi. Aion viettää syntymäpäiväni jossain lämpimässä (en tosin vielä tiedä missä, sillä ajattelin ottaa äidin kanssa äkkilähdön) ja antaa hiekan soljua varpaitteni lomasta. Lukea paljon kirjoja ja juoda paljon luonnottoman värisiä cocktaileja, joissa on sateenvarjo. Yrittää olla polttamatta nahkaani (note to self: aloita solariumkuuri).

Miinusasteita oli kiitettävä määrä, kun talutin hytisevää koiraa eilisaamuna kello kuusi. Ulkona oli sysipimeää ja hiljaista; vain tähdet tuikkivat pakkastaivaalla. Ihanan rauhallista ja kaunista, varhaisen pakkasaamun hiljaisuus kun vain lumi narskuu talvikenkien alla. Itse kudotut villasukat jalassa varpaitakaan ei palellut, vaikka suun edestä huivi huurtui hengityksestä. Sain vihdoinkin pukea mummuni vanhan krimiturkin ilman, että se päällä tuli ulkona kuuma.

Havahduin siihen, että olen vihdoinkin onnellinen. Minulla on ihana aviomies ja loistava nuori rakastaja; hyvä työpaikka lähellä ja kivat työkaverit. Mukavia harrastuksia ja sosiaalinen kalenteri toisaalta tarpeeksi täynnä, ettei tule tylsää, mutta toisaalta myös tarpeeksi tyhjä, ettei mene veren maku suussa suorittamiseksi.

Tällä hetkellä elämästäni ei puutu yhtään mitään; minä olen tyytyväinen. Tämä ei tahdo sanoa, että näin olisi huomennakin; tai ensi viikolla – tai ensi vuonna. Mutta minä olen onnellinen nyt, tässä hetkessä, enkä viitsi murehtia tulevaa. Se on minulle uusi taito.

Ystävätär tuli kahvittelemaan. Katsoi kahvikupin yli silmiini ja hymyili.

”Sä olet nykyään melkeinpä ärsyttävän onnellinen.”

Niin kai minä sitten olen. 

https://www.youtube.com/watch?v=y6Sxv-sUYtM