Ärsyttävän onnellinen

Se tuli kuin varkain; huomaamatta. Hiipi sieluun ja supsutti korvaan hassuja juttuja. Pisti suupielet vetäytymään ylöspäin ja silmät tuikkimaan, posket punottamaan. Pisti viheltelemään huomaamatta, rallattelemaan laulunpätkiä kodin askareitten lomassa tai koiraa taluttaessa.

Yhtäkkiä pienet tai isotkaan vastoinkäymiset eivät jaksa hetkauttaa. Ei jaksa valittaa että on kylmä, pukee mieluummin vain enemmän päälle. Jos myöhästyy sovitusta tapaamisesta tai unohtaa jonkun työasian, maailma ei pysähdy; se rullaa eteenpäin vaikka olisinkin vähemmän täydellinen.

En edes jaksa murehtia siitä, että täytän kohta neljäkymmentäyksi. Aion viettää syntymäpäiväni jossain lämpimässä (en tosin vielä tiedä missä, sillä ajattelin ottaa äidin kanssa äkkilähdön) ja antaa hiekan soljua varpaitteni lomasta. Lukea paljon kirjoja ja juoda paljon luonnottoman värisiä cocktaileja, joissa on sateenvarjo. Yrittää olla polttamatta nahkaani (note to self: aloita solariumkuuri).

Miinusasteita oli kiitettävä määrä, kun talutin hytisevää koiraa eilisaamuna kello kuusi. Ulkona oli sysipimeää ja hiljaista; vain tähdet tuikkivat pakkastaivaalla. Ihanan rauhallista ja kaunista, varhaisen pakkasaamun hiljaisuus kun vain lumi narskuu talvikenkien alla. Itse kudotut villasukat jalassa varpaitakaan ei palellut, vaikka suun edestä huivi huurtui hengityksestä. Sain vihdoinkin pukea mummuni vanhan krimiturkin ilman, että se päällä tuli ulkona kuuma.

Havahduin siihen, että olen vihdoinkin onnellinen. Minulla on ihana aviomies ja loistava nuori rakastaja; hyvä työpaikka lähellä ja kivat työkaverit. Mukavia harrastuksia ja sosiaalinen kalenteri toisaalta tarpeeksi täynnä, ettei tule tylsää, mutta toisaalta myös tarpeeksi tyhjä, ettei mene veren maku suussa suorittamiseksi.

Tällä hetkellä elämästäni ei puutu yhtään mitään; minä olen tyytyväinen. Tämä ei tahdo sanoa, että näin olisi huomennakin; tai ensi viikolla – tai ensi vuonna. Mutta minä olen onnellinen nyt, tässä hetkessä, enkä viitsi murehtia tulevaa. Se on minulle uusi taito.

Ystävätär tuli kahvittelemaan. Katsoi kahvikupin yli silmiini ja hymyili.

”Sä olet nykyään melkeinpä ärsyttävän onnellinen.”

Niin kai minä sitten olen. 

Kommentit (11)
  1. Ihanaa! 🙂

    ”Onnellisuus on mielentila.” 😀 Mutt siis tosissani tarkoitan, että onnellisuushan on usein juuri vain omasta asenteestakin kiinni. Tietty ulkoiset jutut vaikuttaa, mutta tärkeintä on löytää juuri asioista se onnellisuutta lisäävä puoli, ei (suomalaiseen tapaan) etsiä vain niitä väärinpäin olevia kohtia.

    Itsekin jo hetkeksi pääsin ko. mielentilaan, nyt huomaan töissä maalaavani piruja seinille. Voi zen, löydä takaisin luokseni.

    1. Hehe, niinhän se on; vähän samalla tavalla kuin ”kipu on vain tunne” – eipä tuokaan mantra siinä tatuointituolissa paljoa jeesaa. 😀 

      Mutta toki, positiivinen katsantokanta asioihin vaikuttaa. Mutta jotenkin heräsin tätä postausta kirjoittaessani semmoiseen tunteeseen, että niitä väärin päin olevia kohtia ei edes ole! Woohoo! 

      Lähetän virtuaalizen-aaltoja sinne päin! 😉 

  2. Hei,
    löysin blogisi eilen etsiessäni ideoita tuhmiin tekstareihin 😀 No niitä vinkkejä en saanut mutta hei, ihan mieletön blogi! Kirjoitat ihanan rehellisesti ja sulla on oikea asennen elämään. Musta tuli ehkä vähän sun fani.

    1. Heippa likeminded! Kiitos kommentistasi, harmi etten voinut olla avuksi tuhmissa tekstareissa (en itsekään niissä mikään pro ole, jos rehellisiä ollaan) 😉 

      Ooh, mulla on fani <3 <3 <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *