Ensimmäinen riita: miten Aikuinen Nainen hoitaa homman kotiin

Ah näitä innovatiivisia, teknologian mahdollistamia kanavia riidellä. Minun ja Nörttipojan ensimmäinen riita käytiin tänään intiimisti WhatsAppin välityksellä samalla, kun pähkäilin töissä typerän Excelin kimpussa jo valmiiksi tatti otsassa. No, ainakin WhatsApp mahdollisti mahdollisimman sanatarkan raportoinnin viimeiseen blogipostaukseeni ennen tulevaa pitkää viikonloppua paikassa, johon wifi ei yllä ja mobiilisurffaaminen maksaa. Eipä silti, odotan reissua innolla, tiedossa miniloma hyvän ruuan ja loistavan seuran merkeissä! 

Kivaa muuten, kun voi jälkeenpäin lukea uudelleen mitä on kiukuspäissään kirjoittanut ja hakata päätänsä näppikseen. Onnistuin tuon 15 minuutin aikana olemaan ainakin ärsyttävän takertuva, vihamielinen, manipuloiva, lapsellinen, sarkastinen ja kylmä. Mistä niitä papukaijamerkkejä saa?

Ja paitsi että aivopierunsa voi lukea jälkeenpäin, ne voi myös analysoida. Joten puomit kiinni, Rouvan vuoristorata starttaa nyt ja jarrumies on kännissä!

‘Oletko jo kyllästynyt minuun?’

Tämähän on siis takuuvarmasti aloituslause, jonka kuullessaan jokaisen miehen niskakarvat nousevat pystyyn. Jos miehet olisivat sarjakuvahahmoja, puhekuplassa lukisi nyt: “Ei peeerrrkele mitä nyt taas?!”

‘En, miten niin?’

Poika tavoittelee neutraalia lähestymistapaa mankuvalle viestilleni, vaikkakin jo kysymystä näpytellessään tietää, että kohta tulee tuutin täydeltä.

‘Kun viime aikoina on ollut niin kovin hiljaista sinun puoleltasi. Ainakin minun mielestäni.’

Leiki munkaa, tarviin huomiota, manku manku, viu viu…
(Fakta: kahteen päivään ei olla meilailtu.)

‘No kyllähän sinun jo pitäisi tietää millainen olen. On ihanaa olla kanssasi mutta en ole sinun aviomiehesi. Jos et kuule minusta kahteen päivään mitään, se ei tarkoita sitä että olen yhtäkkiä kyllästynyt sinuun.’

Eikö jossain ole olemassa joku kirjoittamaton sääntö, että rakastaja ei saa muistuttaa ettei ole aviomiehesi?! Tässä vaiheessa viestittelyä katsoin parhaaksi ottaa tupakanmittaisen tauon, sillä jos olisin kirjoittanut mitä ajattelen, joku WhatsAppin sisäänrakennettu sensuuri olisi varmasti bannannut minut koko palvelusta. Tupakan jälkeen jatkettiin:

‘Asia selvä, [pojan nimi].’

Hyytävän lyhyt ja tehostettu nimellä. Aina paha.

‘Siis kun en vaan ymmärrä miksi aina joskus panikoidut aiheesta; ja tiedän että tykkäät pitää yhteyttä usein, mutta sinähän tiedät että minä olen siinä suhteessa erilainen. Yritän kuitenkin aina parhaani…mutta tarvitsen myös oman tilani.’

Poika yrittää lepytellä, sanoa kiltisti. Mutta nainen on vieläkin käärmeissään ‘en ole sinun aviomiehesi’ –kommentista, joten: 

‘Kyllä, tiedän. Mutta tiedätkö sinä, että mitä kauemmin en sinusta kuule, sitä vähemmän sinua ajattelen ja sen myötä: sitä vähemmän sinua haluan. En pysty semmoiseen, että kolmen viikon radiohiljaisuuden jälkeen tulen ja levitän jalkani sinulle valmiina. Mutta okei, pointti tuli selväksi; yritän huomioida sinun tarpeesi jatkossa paremmin. Lähden huomenna joka tapauksessa matkalle joten ollaan ensi viikolla yhteyksissä tai jotain.’

Tässä nyt vajottiin niin alas, että tuli jo dinosaurusluurankoja vastaan. Otsassani on jo qwerty-kuvio, joka syvenee joka kerta kun luen ylläolevan. Eli siis poika ei meilaa muutamaan päivään (kahdesta päivästä kärpäs-härkästettiin tuosta vaan suit-sait kolme viikkoa) ja siitä vedetään säälimättömästi yhteys siihen, että tulevaisuudessa seksihalut poikaa kohtaan vähenevät eksponentiaalisesti jokaisen incommunicado-päivän jälkeen? Sen jälkeen jatketaan marttyyrilinjalla, ja kirsikkana kakussa tuo kuuluisa ‘ihan sama’.

‘Mutta eihän me olla koskaan oltu olematta yhteydessä toisiimme. Ymmärrän, mitä tarkoitat ja ehkä onkin niin, että viime aikoina en ole yrittänyt parastani. Mutta se ei tarkoita ettenkö olisi onnellinen kanssasi. Enkä todellakaan halua menettää sinua! Yritän jatkossa parhaani kommunikoidakseni hieman useammin, ok?’

No tässä vaiheessa viimeistään kovempikin ämmä tajuaisi, että poika tosiaan ei halua riidellä, vaan sopia. Täysin luonteeseen sopimattomalla tavalla ei nyt olekaan se, joka aina napakasti sanoo; vaan se, joka jopa omien periaatteittensakin ylitse pyrkii kompromissiin. Ihan hävettää alentua sellaiselle tasolle, että poika tähän altavastaajan asemaan joutuu. Tahallaan manipuloida kuten kunnon narttu. Mutta tajusiko tämä ämmä? Arvatkaapa.

‘Ei sinun tarvitse yrittää mitään, mitä et itse halua. Luoja paratkoon että haluaisin painostaa sinua jollain tavalla. Tiedät nyt mitä minä ajattelen ja se oli tämän koko keskustelun primääri tarkoitus.’

Pam. Viimeinen niitti : meidän suhde pyörii ainoastaan minun tarpeitteni ympärillä. You are dismissed. Keskustelun kuolonkorahdus. Vaunu syöksyy raiteilta.

Pojan meriitiksi sanottakoon, että hän on toistaiseksi tajunnut olla reagoimatta, ja jotenkin tuntuu siltä, että minä saan pyytää anteeksi ennen kuin hän antaa seuraavan kerran kuulua itsestään…

Mut hei tota niinku tosi fantsuu et osaan olla niin aikuinen! 

Edit: Kestin kokonaista tunnin ja 32 minuuttia ennen kuin lähetin anteeksipyyntöviestin.

“Olen pahoillani mitä aiemmin sanoin. Siinä, että voi lukea takaisin sen mitä on kirjoittanut, on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvät : tajuan miten vittumainen narttu olen ollut. Huonot : tajuan miten vittumainen narttu olen ollut ja kuolen häpeästä.”

Vastaus tuli alle minuutissa:

“Kulta, ymmärrän ihan oikeasti miltä sinusta tuntuu, en tosiaankaan syytä sinua mistään. Jos se [asia] painaa sinua, täytyyhän sinun se voida sanoa minulle. Ei sinun tarvitse minulta pyytää anteeksi sitä, miltä sinusta tuntuu. Ikinä.”

Hitsi mikä mies poika. 

Kommentit (5)
  1. Kiitos kommentista. Pyrin niputtamaan vastaukset kysymyksiisi samaan postaukseen ”Uteliaan” kysymysten kanssa, tematiikka kun on jotakuinkin sama. Te molemmat nimittäin esitätte relevantteja, pohdintaa vaativia pointteja, joiden vastaamiseen kommenttikenttä tuntuu turhan heppoiselta 🙂

    Koitan vastailla mahdollisimman pian; tällä hetkellä poden kuumeista flunssaa joten ajatus eri tahdo kulkea optimaalisesti…

  2. Köh, tuota. Jossain aiemmassa postauksessani vissiin vähän tätä sivusinkin; että siis tavallaan elänkin kahdessa eri elämänvaiheessa olevassa suhteessa. Toisaalta taas, mikäli pitää lokeroida, kutsumme Nörttipojan kanssa (seksi)suhdettamme ”epäsuhteeksi”; pääpaino tapaamisillamme on toki seksissä, mutta olemme kai molemmat niin amatöörejä tässä asiassa, että joskus lipsahtaa liian tunteelliseksi. Mutta siis emme seurustele ainakaan omasta mielestämme, vaikka toki ylläoleva postaukseni vähän toisin pistää ajattelemaankin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *