Finaalikandidaatit

Lemppasin vihdoin Puolustusvoimailijan. Kyllästyin lopullisesti, kun heitin mielestäni taas jonkun ylinerokkaan, sopivasti kaksimielisen ja piilosarkastisen vitsin, ja miehen vastaus oli:

“Ööö, mä en kyllä nyt tajunnut mitään, sori”

Vastasin, että ei tarvitse anteeksi pyytää, me vissiin vain olemme täysin eri aaltopituuksilla.

“Joo, niin vissiin! Haha!”

Jatkoin lempeästi, että pitäisiköhän molempien jatkaa etsimistä, kun ei meillä varmaan sitten livenäkään synkkaa jos nytkin on näin vaikeaa.”

“Joo, okok! Moikka! Haha! 😉 😉 😉 😉 😉 😉 ;)”

(Mikä v*tun ”okok”? Miksi v*tussa tsiljoona hymiötä? Aaarggghhhh!) 

Mietin hetken, oliko tuo tarkoitettu vitsiksi (eri aaltopituudet ja niin pois päin), mutta päätin sitten olla vastaamatta viestiin mitään. Olisi kuitenkin mennyt pelkäksi kohteliaaksi “mut oli kiva kuitenkin tutustua” –hyminäksi, jota en olisi edes sydämeni pohjasta tarkoittanut.

Mieskään ei enää vastannut mitään. Hyvä hyvä, case closed ja good riddance.

Jatkan edelleen viestittelyä finalistien sekä Punatukkaisen Pojan että Logistiikkapomon kanssa. Jälkimmäisen kanssa viestittely on niin hulvatonta, että yksin ollessani saatan nauraa itselleni kyyneleet silmiin. Hänelle voin kertoa, että rintojeni nimet ovat Kate & Allie, ja että häpykarvoitukseni trimmausmuoto on inspiroinut minut nimeämään intiimialueeni Vitleriksi. (Vrt. Cats that look like Hitler.)

Hänen kanssaan on lanseerattu #pokerface niille kerroille, joina jompi kumpi on erehtynyt salaa lukemaan juuri toiselta tulleen viestin vaikkapa kesken kokousta, ja sen jälkeen meinannut tukehtua yrittäessään olla nauramatta; se tunne, kun ei missään nimessä saa eikä voi nauraa, mutta naurua ei meinaa saada pidettyä sisällään – silmät pullistuvat, kasvot punehtuvat ja verisuoni on katketa päästä.

Punatukkaisen Pojan kanssa sen sijaan ollaan vielä ns. kädestäpitelylinjalla, joskin edistystä on tapahtunut:

“Mun tekisi nyt mieli ottaa sinut syliin, suudella pitkään ja puristaa sinut tiukasti itseäni vasten.”

Ja, puhuttaessa Punatukkaisen Pojan matkan päättymisestä (viime lauantaina) ja harmaaseen arkeen palaamisesta:

“Ei se palaaminen tällä kertaa ole vaikeaa, eikä se arkikaan niin harmaata. Koska tiedän että sä olet sitten mun kanssa samassa maassa, vaan puolen tunnin matkan päässä.”

Muuten Punatukkaisen Pojan kanssa keskustellaan vähän vakavammista aiheista – poika on selvästikin erittäin älykäs, joskin joko lukihäiriöinen, huononäköinen tai tekstailee kiireellä; viestit sisältävät usein harmittoman kirjoitusvirheen (siis semmoisen, josta näkee että se on tullut vahingossa) tai lauseesta saattaa puuttua sana.

Epäilen, että Punatukkainen Poika on vähän hitaasti lämpenevää sorttia; en oikein tahdo saada hänestä otetta. Hän ei hirveästi paljasta itsestään viestittelymme aikana. Mutta ehkä hän on kasvotusten erilainen, avoimempi. Ja – onhan hän ujo.

Perjantain treffit Logistiikkapomon kanssa on sovittu hotelliin, joka sijaitsee puolimatkassa asuinpaikkakunniltamme. Logistiikkapomo aikoi tuoda mukanaan pullon Cavaa ja tarpeet hotellihuonepiknikille, ja sanoi, että mikäli jostain syystä ei fyysisesti synkkaisikaan, niin ainakin saisimme nauraa itsemme läkähdyksiin. Että ei paineita, vaikka tapaaminen (käytännöllisyyssyistä) sijoittuukin hotelliin.

Ja kyllä – aion siis ehdottomasti tavata molemmat finalistini. Nähtäväksi jää, kumpi voittaa kultaa. (Haha.)

kitler.jpg

Tässä minun kitler-suosikkini. Kun en nyt Vitleristäkään viitsinyt laittaa kuvaa. 

Kommentit (17)
  1. Liittyen tohon ylempään varoitteluun, mäkin kyllä luotan siihen, että arkijärjellä ja pienellä selvittelyllä havaitsee aika hyvin, millanen heppu sieltä on tulossa. Kai sitä voi joku todella hyvin feikata, mutta musta ainakin tuntuu, että toistaseks niiden kummallisten / feikkien / outojen tunnistaminen ei oo ollu kovin hankalaa. Se ei tietenkään tarkota sitä, etteikö esim olis järkevää tavata julkisella paikalla, mutta joskus siihenkin on tullut jostain syystä poikkeus ja hyvin oon silti selvinny.

    Ja itse tekstiin, mua kyllä kovin kiinnostaa, millanen toi poika mahtaa olla, onkohan se aivan toivoton 😀

    1. Joo näinhän se on. Kyllä yleensä ainakin mulla alkaa jo suht aikaisessa vaiheessa varoituskellot kilahdella jos on kilahdellakseen, ja sitten vihellänkin pelin samoin tein poikki; en siis silleen että ”no mennään nyt kuitenkin tapaamaan autiolle saarelle, ehkä se ei ole niin kummallinen livenä” 😀 

      Heh, niinpä kiinnostaa minuakin! Ei se ihan toivoton voi olla kun kerran reppureissaa yksin, kai siihenkin jotain sosiaalisia kykyjä tarvitaan.. <3 

  2. Heissan Puumis! Missä vaiheessa yleensä vaihdatte nimiä? Oletan siis että myös sinä kerrot oikean nimesi? Mietin vain tuota linkedInin ymv. Tarkistamista ennen tapaamista.Miten voit olla varma etteivät kerro eteenpäin tietoja tai tule työpaikan oven taa uteliaisuuttaan.. Ja onko se Kik:in antaminen turvallista…? Ei nroa.? Heh-terv. Aloittelua harkitseva Puuma…tai vaikka ihan vaan tutustumistakin

    1. Heippa Anna Banana 🙂

      Joo siis KIK (Kik Messenger) on kuten WhatsApp, mutta siinä mennään nimimerkeillä; eli voit antaa sähköpostissa (tai chatissa, yms) KIK-nikkisi (toki sun täytyy ensin ladata sovellus ja luoda se nimimerkki, duh) ja toinen voi sitten etsiä sen sieltä ja tadaa – voitte viestitellä anonyymisti.

      Nimet vaihdetaan fiiliksen mukaan, jos heti natsaa niin etunimen saatan antaa jo samana päivänä (mulla on tosi yleinen etunimi), koko nimi sitten muutaman päivän intensiivisen viestittelyn jälkeen – jos siis on semmoinen olo että voisi enemmänkin jutella, ja ettei toinen ihan totaalinen psykopaatti ole. Viimeistään siis kannattaa ennen tapaamista pystyä tarkistamaan vähän taustaa, varsinkin jos ei tapaa ihan julkisimmalla paikalla. 

      Varmahan ei voi olla, mutta toisaalta – aina voi kieltää kaiken. Kun mikään ei linkitä nimellä nettisivustoille tai KIKkiin, niin… Ja toisaalta, voihan niihin stalkkereihin ihan samalla lailla tutustua livenäkin, ei siitä mitään muita takuita ole kuin oma ihmistuntemus.. 

      Tsemppiä metsästykseen 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *