Haluttomuudesta (taas)

Olen viime aikoina analysoinut – tai yrittänyt analysoida – tunteitani Ykkösmiestä kohtaan. Avioliittoseksistä alkaa olla kohta vuosi (hmm, mitenköhän juhlistaisi tätä merkkipäivää), ja olen tullut siihen tulokseen, että alkaa olla aika hemmetin vaikeaa vielä nähdä toista seksuaalisena olentona.

Ehkä olen vihdoinkin saavuttanut sen, minkä Ykkösmies ilmeisesti saavutti jo lähes vuosi takaperin: en enää halua partneriani seksuaalisesti.

Olimme eilen saunassa, ja huomasin katselevani Ykkösmiehen kehoa kuin eri silmillä. Aiemmin olen aina salaa himon pilke silmässäni ihaillut alastonta peppuaan (joka on tarpeeksi timmi kimpoillakseen seinistä) ja raamikkaita harteitaan, ja jotenkin ohittanut rintalihasten alapuolelle iän (ja varmastikin myös oluen) tuoman kertymän.

Eilen vain katselin, enkä tuntenut mitään. Tai no, rakkautta – semmoista haikeaa ja haaleaa – tunsin vielä; silleen siinä se minun aviomieheni nyt on – mutta himoa en tuntenut. Ajattelin ohimennen, pitäisikö kokeillen koskettaa, mutta itseasiassa en edes halunnut, että tilanne olisi eskaloitunut seksiin asti. Jotenkin koko ajatus jo…ällötti.

Illalla ennen nukkumaan menoa sain itseni kiinni siitä, että pyyhin Ykkösmiehen antaman hyvänyönsuukon huuliltani, kuten viisivuotias saattaisi pyyhkiä tarhatoverinsa antaman epätoivotun suukon; kämmenselällä ja nyrpistäen.

Onneksi oli pimeää, joten Ykkösmies ei huomannut.

Luultavasti olen nyt siinä pisteessä, että jos Ykkösmies tekisi aloitteen seksiin, minä torjuisin sen. Luultavasti olen vihdoinkin ja oikeasti antanut periksi. 

Taitaa olla tänä iltana – jälleen kerran – keskustelun paikka. Ehkä jaksan yrittää vielä tämän kerran. 

we-need-to-talk.gif

 

Kommentit (23)
  1. Että voit olla uskomattoman typerä ihminen.Narsisti olet ja paha sellainen.Itsekkyytesi on kyllä jotain mitä saa hakea eikä muualta tule löytymään.Toivottavasti miehesi saa tietää miten kauan ja systemaattisesti olet häntä pettänyt sekä fyysisesti että psyykkisesti.

    1. Tiedätkö – minä ymmärrän, miksi saatat ajatella näin. Ja koska ymmärrän, minun on valitettavasti mahdotonta provosoitua tai loukkaantua kommentistasi; siksipä toivon sydämestäni, että kommenttisi postaus toi sinulle jo havittelemasi tyydytyksen, sillä se on ainut funktio, joka tällä kommentillasi on. Toivottavasti se oli hyvä alku päivällesi ja sai sinut hyvälle mielelle. 🙂 

      1. Go CougarWoman. Nyt oli aivan pakko kommentoida (ekaa kertaa ikinä), vaikka tovin ovat jo sormet syyhynneet näitä ylläolevan tyylisiä kommetteja lukiessa. En jaksa kuin ihmetellä, mistä näitä puskista tulevia, mielestäni aiheeseen liittymättömiä kommentteja aina riittää. Ne saavat minut surulliseksi niin sinun kuin kommentoijakin puolesta. Miten joku voi jaksaa elämäänsä kun on noin täynnä vihaa ja (tulkintani mukaan) ymmärtämättömyyttä? Ei voi olla helppoa. Eikä voi olla helppoa olla sinä. Ilolla kuitenkin huomasin, että nyt reaktiosi oli mielestäni paras mahdollinen. Toivottavasti se oli aito ja auttaa sinua jaksamaan tällaisia tilanteita! Tsemppiä kommenttien lukuun ja ennen kaikkea elämääsi ja sen vaikeisiin valintoihin. <3

        - Laura

        PS. Olen tavattoman koukussa blogiisi ja pidän todella paljon tavastasi kirjoittaa (virheineen kaikkineen 😉 )!

        1. Kiitos, Laura, ekasta kommentistasi ikinä. 🙂 

          Joo, ehkä joku puolisen vuotta takaperin olisin itsekin ko. kommentista mieleni pahoittanut. Mutta nykyään – liekö sitten joogan tai meditoinnin tai molempien ”syytä” – jotenkin tosiaan pystyn ymmärtämään ihmisiä paremmin; niitäkin, jotka ovat täynnä vihaa.

          En tietenkään väitä, että ymmärrän kaikkia maailman ihmisiä täydellisesti, tai että muka jotenkin olisin sen ”kaiken yläpuolella” ja etteikö joskus minunkin mieleni valtaisi suru, mutta jotenkin sen vain…osaa laittaa eri kontekstiin.

          Että ehkä siellä kommentin takana on vain joku, jolla on itsellä juuri sillä hetkellä vähän paha olla. Ja että siitä ei siksi kannata välittää. Ja – teenhän minä asioita ja valintoja, jotka saattavat joidenkin silmissä tuntua vähintäänkin kontroversaaleilta.  

          Mutta kyllä – viha kuluttaa ihmistä ihan älyttömästi. Siksi päätin, etten enää kuluta sillä itseäni. 

          Reaktioni siis oli aito. Musta on vissiin tullut vähän tämmöinen puunhalaaja, heh. (Mietin muuten sitä [reaktiota] kirjoittaessani, että toivottavasti sitä ei tulkita v*ttuiluksi – kiitos kun jaoit mielipiteesi siis!) 

          Ja kiitos tsempeistä <3 

           

  2. "Miten vaikeista paikoistame
    me vielä katsomme toisiamme
    minä en tiedä
    
    Minä rakastana sinua. Ja tämä on matka.
    Loputon matka kohti kesää
    
    johon valo ei yksin tietä löydä.
    
    (Riitta Fogel)
    
    

    En kahdehdi keskusteluhetkeänne, en todellakaan.

    1. Ääähh, mä haluan jo jänistää koko keskustelusta…pitäisköhän itse vielä miettiä vähän ensin, että mitä haluaa sanoa ja mitä saavuttaa ylipäätään? o_0 

      1. Jep, ehkä kannattaa 😉

        Lopputulos voi olla muuten jotain ihan muuta kuin pohjimmiltaan ajattelit. Toisaalta liian mietitty keskustelu voi tuntua vastapuolesta turhan dominoivalta.

        Tajunnanvirtaa ja tunteita!

      2. Varaa aika seksuaaliterapeutille. Jos ykkösmies ei lähde mukaan, mene sinä.

        1. Nyt ei ihan auennut, että miksi cougarwomanin pitäisi mennä yksin seksuaaliterapeutille. Eikä oikeastaan miksi pitäisi mennä miehensäkään kanssa.
          Kaksi ihmistä, jotka eivät halua seksiä toisiltaan. En näe tässä ongelmaa.

          Cougar: se mikä teillä on nyt on eroamisen ja yhdessä olemisen välimuoto. Jos viihdytte siinä, olkaa siinä. Ei kämppiksen kanssa tarvi nussia.

          1. Amen! Itse kävin seksuaaliterapeutilla nimittäin mieheni oli pyöristynyt joulupukin muotoon, vika oli kuulemma itsessäni nimittäin, kuulemma se miten toisen ulkonäkö muuttuu ei voi vaikuttaa seksuaaliseen haluttomuuteen. En ollut kyllä samaa mieltä terapeutin kanssa. Rupesin styylaamaan sen miehen kanssa joka oli sosiaalinen ulkonakävijä sekä jaksoi harrastaa lenkkeilyä enkä sen joka oli nykyään pelkkä penkkiurheilija sohvan päällä. Nyksä sentään lähtee salille, lenkille tai joogaa kokeilemaan jos siitä innostun. Yksin on kiva harrastaa mutta talven pimeydessä en pane pahakseni lenkkiseuraa. 🙂

            Sanotaan näin, on plussaa kun puoliso jaksaa kehittää itseään suhteessa sekä ihmisenä, sillä tavalla sen toisen muuttuminen on positiivista mutta jos taas se kehittyminen lähtee luisumaan johonkin sudenkuoppaan josta ei pääse ylös ilman edes pientä tsemppausta ja se alkaa tuoda suhteeseen enemmän negatiivisuutta niin on aika päättää suhde. 

            1. Minäkään en ihan ymmärrä miksi niin monesta tuutista toitotetaan samaa, että toisen ulkoinen muuttuminen ei vaikuta tai saa/saisi vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen. Totta kai se vaikuttaa! Näkisipä ne missikisat joissa kisataan kisataan pelkästä sisäisestä kauneudesta, ulkoisesti saa olla tukka pesemättä ja jenkkimallin läski.

              Rakastaa voi muutoksista huolimatta, mutta seksuaalinen halu on eri asia. Iän ja elämän, vaikkapa lasten mukanaan tuomat muutoksetkin ovat eri asia, kyse on minusta aika paljolti itsestään huolehtimisesta kuin jokaisen vyötärölle kertyneen sentin kyttäämisestä.

            2. Mitä fyysiseen ulkomuotoon tulee, niin Ykkösmieshän kyllä – yhdessä minun kanssani – pisti ruokailutottumuksensa remonttiin. Olisikohan ollut puolisentoista vuotta takaperin heräsin nimittäin itse siihen, että vaaka näytti yli 90 kg; mutta Ykkösmies hätkähti myös, kun huomasi saman (on vain vähän yli 170-senttinen kuten minäkin). 

              Nykyisellään ollaan molemmat – edelleen – reilut kymmenen kiloa kevyempiä, ja terveelliset ruokailutottumukset ovat säilyneet. Sitä mahaa Ykkösmiehellä on ollut aina, mutta se ei ole semmoinen toimistotyöntekijän laavalamppuvello, vaan kiinteämpi. Ei se sinällään pahan näköinen ole.

              Yritän siis tällä sanoa, että ei se Ykkösmiehen fyysinen ulkomuoto ole, joka minut saa häntä vähemmän haluamaan; ehkä se on vaan se, että on tottunut jo elämään ilman seksiä (häneltä), eikä siksi näe häntä enää niin seksuaalisena olentona, ja sen takia fyysiset ”epäkohdat” tulee huomattua paremmin. Itsekään siis toki en täydellinen ole – kaukana siitä. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *