Höttöö ja hattaraa

Puuma on pimahtanut. Siis oikeesti. Siis ihan aikuisten oikeesti. 

Päässä ei ole juurikaan älyllistä toimintaa; juuri ja juuri selviää työhommista. Unohtelee papereita printteriin, printtaa vääriä ulos, heittää tarvittavia roskiin. Hymyilee muikeasti koko ajan, vaikka tuulettimesta lentäisi sontaa vasten kasvoja.

Hymyili jopa tänä aamuna, kun liukastui pihalla; hymyili, koska oli niin ällöpositiivinen, että selkänsä niksautettuaankin ajatteli positiivisesti: enpäs sentään kaatunut polvilleni, olisi mennyt sukkahousut rikki. Ja että sen selänkin olisi voinut niksauttaa pahemminkin, jos ei olisi käynyt juuri eilen wellnestelemässä ja sen yhteydessä erittäin tomeralla ja asiansa osaavalla hierojalla. 

Puhelimen taustakuvaksi on ilmestynyt Valokuvaajan self-portrait, se kaikkein partaisin ja mustavalkoisin. Joka päivä tulee viestejä, ja niitä tulee paljon. Useimmat viestit sisältelevät hellyttelysanoja, kuten kulta ja rakas. Ja joka kerta Puuma on ihan tui-tui. 

Valokuvaaja ei enää sano ”rakastan sinua”. Ei ole sanonut moneen päivään. 

Valokuvaaja sanoo ”rakastan sinua paljon” tai ”rakastan sinua ihan älyttömästi”. 

Puuma elää kuplassa, jossa ei ole halutonta aviomiestä tai vaihdevuotista Ykkösnaista; ei asuntolainoja, yhteistä koiraa ja pohjaanpalaneita paistinpannuja. Ei rantuja vessanpöntössä, ei makkarasukkia pesukorissa; ei sitä paperinenäliinaa mustien farkkujen taskussa, sitä, jonka havaitsee vasta pesuohjelman loputtua. 

On vain höttöö ja hattaraa. 

Jos joku tunnistaa kadulla, pliis lyökää avokämmenellä naamaan.

inlove.jpg

 

 

 

Kommentit (35)
  1. Laitoit puhelimesi taustakuvaksi valokuvaajan? Tuossahan on käsittääkseni suuri riski, että ykkösmies sen näkee?

    1. Eiköhän kuva vaihdu muuhun, kun mies palaa kotiin.

      1. Heh, juu. Vaihtui. 🙂

  2. Höttö ja hattara on ihan parasta! Ei niitä kuiteskaan mitenkään turhan usein oo tarjolla. Oon tosin ite huomannu, että mun sisällä asuu jo niin paatunut ihmissuhdekriitikko, että se yrittää kyllä koko ajan heitellä kapuloita rattaisiin. Seuraan jännityksellä, miten tää mun sisäinen kriitikko sekä höttö ja hattara kamppailee keskenään, saa nähdä kumpi voittaa tän matsin. Hmm ehkä voisin toki itekin yrittää vaikuttaa tähän ees vähäsen 😀

    1. Mä olen ihan oikeasti joutunut tekemään töitä sen eteen, että katsoisin maailmaa vähemmän kyynisesti ja uskaltaisin enemmän elää hetkessä. Mutta kyllä se kannattaa. Siinä tosin loukkaa itsensä helpommin, mutta mun mielestä se on sen arvoista. Kaikki ne arvet, henkisetkin, kertoo vaan siitä, että on eletty (ja joskus jopa jotain opittukin). 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *