Isiin ei kosketa – paitsi luvan kanssa?

Sain ihan täysin puskista taas meiliä Messututtavuudelta. Lapsi oli tullut maailmaan terveenä, ja isyyslomat oli taputeltu. Välissä oli vaihdettu työpaikkaakin, ja jaadi-jaadi-jaa.

Ehdin jo ajatella, että mikä kirjallinen monologi minulle on osoitettu – koska kiviäkin kiinnostaa – kunnes loppukaneetissa kerrottiin, että ai joo. Kun kerran tässä kuulumisia kertoilen, niin mainittakoon myös, että olemme avovaimon kanssa sopineet, että suhteemme on tästä eteenpäin avoin.

Tuli heti mieleen Toimituksen kysymys.

Hmmm.

Onko lapsiperheen suhde enää minulle pyhä, kuten täällä jo ehdin touhottaa, vai tuleeko siitä vähemmän pyhä, mikäli mies pettää luvan kanssa?

Tai siis ei itseasiassa edes petä; sillä pettäminenhän on jotain, mitä tehdään luvatta ja vastoin parisuhteessa laadittuja sopimuksia.

Messututtavuus jatkoi, että olivat kuitenkin sen verran avoimen suhteen sääntöjä tarkentaneet, että tarkoitus ei olisi hyöriä kukasta kukkaan kuin ahkera mehiläinen aamuisella hunajankeruureissulla; sen sijaan olisi tarkoitus, että kumpikin löytäisi jonkun pysyvämmän, jonka kanssa voisi ilotella silloin, kun parisuhdeseksi ei enää kiinnosta.

Tavallaan luvallinen rakastaja ja rakastajatar siis.

Edelleen mies jatkoi, että ajatteli heti minua; ja että minun ei tarvitsisi huolehtia mistään kuluista. Suunnitelmissa olisi hotellitapaamisia, sään suosiessa shampanjapiknikkejä; ylellisiä lounaita, ja jos aikataulut antavat periksi, illallisia pitkän kaavan mukaan. Kokovartalohierontoja taustanaan hempeää musiikkia; pieniä lahjoja.

Kuulostaa hyvin pitkälti samalta järjestelyltä, joka minulla oli Nörttipojan kanssa. Ainoana erona tietysti, että minä olisin se “ylläpidetty”, vaikka olenkin Messututtavuutta kymmenisen vuotta vanhempi.

Ja tiedättekö mitä? Jonkun ehdottoman palvonnan kohteena oleminen ei kuulosta ollenkaan pahalta. Varsinkaan kun kysymykseeni, mitä mies odottaa vastapalvelukseksi, vastattiin:

“En odota mitään. On sinun vallassasi päättää, mitä haluat antaa, vai haluatko antaa mitään. Haluan vain, että annat minulle mahdollisuuden tavata sinut taas, edes kerran.”

Mutta. Caveat emptor. Eihän ilmaisia lounaita ole.

Ja sitäpaitsi onhan sillä yhäkin se lapsi – isiin ei kosketa?