Karmic curveball
Maanantain postauksessa harmittelin Sossupojan feidaamista, jolle on – samaisen postauksen kommenttikentän minua valistettua – kuulemma ilmiönä ihan oma nimikin: ghostaaminen.
Sanottakoon heti kärkeen, että ghostaaminen on ihan persiistä. Mutta tällä kertaa se laukaisi tapahtumasarjan, joka pisti minut paitsi hymyilemään Irvikissahymyä, myöskin miettimään, että Karma taisi taas heittää yllätyskierrepallon. Everything happens for a reason?
Perjantai-illalle allakka oli siis yllätystyhjä, joten hienoisen suostuttelun jälkeen naapurin poika (ei se hetero) tuli pitämään minulle seuraa. Nautittiin alkoholipitoisia juomia ja puhuttiin niitä näitä, kunnes keskustelu kääntyi muihin saman kadun naapureihimme.
Meidän katu on ns. hienostokatu; omakotitalot ovat isoja, pihat hoidettuja (köhköh, juu kyllä mekin se nurtsi ajetaan kun muistetaan) ja perheet ovat suurimmaksi osaksi hyvin palkatussa ansiotyössä. Mutta sekä minä että naapurin poika kaipaamme…noh, jonkin näköistä yhteisöhenkisyyttä; että olisi vaikka jotain kivoja kesäjuhlia, että pieni umpikujakatumme tekisi edes joskus jotain yhdessä (kadulla on arviolta noin viitisentoista taloa, eli mistään megakekkereistä ei edes olisi kysymys).
Aloimme Kuningas Alkoholin inspiroimina suunnitella grillijuhlia tulevalle kesälle; kestit voisi pitää meidän puutarhassamme, ja sateen varalta voisi vuokrata juhlateltan. Spekuloimme myös, ketä tulisi paikalle, ja poika hihkaisi riemuissaan, että toivottavasti ainakin se älyttömän söpö T kadun loppupäästä. Että olisi silmänruokaa(kin).
Minä vaivasin aivojani ja muistinkin hetken kelauksen jälkeen nuoren ja hoikan komistuksen, jolle olin iloisena ja vähän otettunakin takaisinmoikkaillut; tällä kun on niinä harvoina kertoina, kun näemme toisiamme sattumalta, tapana hymyillä hurmaavasti ja tervehtiä. Naapurin poika tiesi pojan nimenkin, olipa ihan kavereita Facebookissakin; ja yllytti minuakin lähettämään T:lle kaveripyynnön. Kauaa ei tarvinut suostutella – T:n (ranta)kuvat saivat mielikuvituksen laukkaamaan.
Vähän ajan päästä puhelin sanoi pling, T oli hyväksynyt kutsuni ja lähettänyt minulle saman tien yksityisviestiä. Että kiva kun pyysin häntä kaveriksi, ja mitä kuuluu perjantai-iltaan.
Päädyimme viestittelemään kello neljään aamulla (ja olisimme varmaan viestitelleet pidempäänkin, mutta sammuin nukahdin kesken viestittelyn).
Seuraavana päivänä viestittely jatkui semmoisella vauhdilla, että puhelin piti laittaa lataukseen jo heti puoliltapäivin; viestien sävy muuttui tunti tunnilta yhä rohkeammaksi, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme tulleet sopineeksi tapaavamme vielä samana iltana.
Tätä ei olisi koskaan tapahtunut, ellei Sossupoika olisi tehnyt ohareita.
