Karvoista, pornosta ja feminismistä
Tämän postauksen kakkostarkoitus on keksiä lyhyessä ajassa mahdollisimman monta ontuvaa eufemismia naisen sukupuolielimille.
Teesi: naisen alapään karvattomuus on suorassa yhteydessä pornoteollisuuden luomaan kuvaan siitä, minkälainen nainen on seksikäs. Näin ollen pillun ajeleminen on antifeminististä ja tapahtuu vain, koska nainen on pornoelokuvien myötä ehdollistettu ajattelemaan, että karvattomuus on paitsi seksikkäämpää, myöskin (miesnäkökulmasta) toivottavaa. Ja koska koko toimenpide on “kivulias”, “epähygieeninen” ja “jotain, jota miehet eivät tee”, naiset, jotka trimmaavat omaa rakkauden ruusuaan säännöllisesti eivät vain yksinkertaisesti voi olla feministejä. Koska se sotii koko feminismistä ajattelutapaa vastaan.
Julkkiksetkin ottavat kantaa siihen, miten naisen tulisi omaa naiseuden vakkaansa huoltaa – viimeisimpänä (lähes) ikätoverini Cameron Diaz, joka teki varsinaisen takinkäännön ja vaihtoi Brassista Bushiin. (Nappasin nyt ensimmäisen Googlen löytämän artikkelin, niitä on varmasti useampiakin ja paremmistakin lähteistä – mutta Cameronin sanoma pysyy samana.) Itse tosin epäilen, että Ms. Diazin tapauksessa kyse on enemmänkin painovoiman orastavista ihoa venyttävistä tuhoista kuin (feministisestä) kannanotosta. Nuoruus ja kauneus on valttia, varsinkin jos on puumana Hollywoodissa. Kasvot voi vielä verhota botoksin huntuun, mutta kaula – ja ilmeisesti myös räppänä – paljastavat karuttomasti todellisen iän. Siispä kaulalle tekoturkista ja haaroväliin ihan oikeaa karvaa. PETA siihen tuskin tulee puuttumaan.
Mistä asti oman intiimialueen huolto omasta vapaasta tahdosta määrittelee muitten mielessä sen, olenko feministi vaiko kenties misogyyni? Tai edes jotain siltä väliltä? Ei kai minun genitaalialueeni karvastatus määrittele minua naisena tai feministinä? Ja missä mentiin vikaan, jos niin on?
Minä nyt vain yksinkertaisesti tykkään siitä, että haaruksissa ei rehota; että miehen ei tarvitse pysähtyä välillä syljeksimään karvoja hampaittensa välistä; että pissalla käynnin jälkeen ei tarvitse nyppiä karvoihin tarttuneita vessapaperinpalasia; ja että oma salainen puutarhani saa hengittää. Minun mielestäni überrehottava venusloukku ei ole esteettisesti kovinkaan miellyttävä. Minun mielestäni se on peräti epähygieeninen.
Minun mielestäni.
Jos siis haluan säännöllisesti rouskia häpyhuuleni rikki millinkoneella (vahaus on vasta harkinnassa, joskin vakikosmetologiani on jo konsultoitu), tulee kai minulla siihen myös naisena olla oikeus? Siis jopa ilman, että minut leimataan anti-joksikin? Mainittakoon nyt vielä, että olen tässä(kin) asiassa kuitenkin tasa-arvon puolella; minä en halua syödä kiwi-hedelmääni kuorineen. Paljaat kassit on parhaat kassit.
Onneksi jotkut ovat jo kuitenkin heränneet huomaamaan, miten epäolennaista riemurömpsän karvojen pituudella spekulointi on. Vuoden 2013 trendi oli “Return of the Bush”. Säikähdin heti ensimetreillä että tässä viitattiin Yhdysvaltojen tietyn presidentin paluuseen – onneksi niin ei kuitenkaan ollut. Sehän vasta olisikin ollut kamalaa.
Ja haluttaisiinko me oikeasti että Movember kestäisi koko vuoden? Ron Jeremy saattaisi olla mielissään, mutta kuka niitä kalapuikkoja jaksaisi ympärivuotisesti katsella?
Karvalaukku.