Kevyttä kenttäflirttiä
Kyllä se nyt kuulkaa vaan on nähtävästi ihan aikuisten oikeasti niin, että iloisuus ja onnellisuus säteilee ulospäin ja tekee ihmisen kuin ihmisen kauniiksi.
Paluumatkalla Mr. Mossadin luota. Autossa; punaposkisena, säihkyväsilmäisenä, hyväntuulisena, hymyilevänä siitäkin huolimatta, että olen ajoittanut lähtöni pahimpaan ruuhka-aikaan.
Edes persiissä riippuva Audi, joka tulee ohituskaistalla niin lähelle, että näen pukumiehen silmämunat ja hiissaa jatkuvasti kahden kaistan välillä kun yrittää kurkkia ohitseni, ei jaksa ärsyttää; livahdan kahden rekan väliin ja päästän tärkeän setämiehen munanjatkeineen edelleni (mikä ei tosin hyödytä yhtään mitään, sillä edessään on vielä 20 autoa, jotka matelevat tasan samaa vauhtia kuin minäkin tein).
Setämies mulkaisee pahasti ikään kuin koko ruuhka olisi minun vikani, minä vilkutan hymyillen onnistuen juuri ja juuri tukahduttamaan haluni lähettää lentosuukko. Maltan jopa olla liimautumatta persiiseensä (kosto!), pidän riittävän turvavälin.
Huomioni kiinnittyy autoon, joka oli juuri takanani, mutta joka nyt on vierelläni ja jää siihen, vaikka tilaa ohittaa olisi. Vilkaisen kuskia; arviolta kolmekymppinen tosisöpö vaalea mies, ihan kiva viikinkiparransänki, käsivarsitatuointi ja keskivertoa pidemmät hiukset. Kuski hymyilee ja katsoo pitkään. Minuako?
Käännän katseeni hetkellisesti häkeltyneenä pois, ja kun katson uudelleen, kuski katsoo minua yhä pitkään hymyillen, ennen kuin joutuu painamaan kaasua, sillä perässä tulevat pitkästyvät.
Hetken päästä tulee tilanne, jossa minä ohitan Viikinkisängen. Tällä kertaa minä otan katsekontaktia, ja Viikinkisänki hymyilee jo hammasrivinsä paljastaen. Minä hymyilen takaisin, mutta en jää liikenteen tukoksi, vaan palaan Viikinkisängen eteen oikealle kaistalle.
Tilanne on hämmentävä; kukaan ei ole muistaakseni ikinä flirttaillut minulle näin näkyvästi liikenteessä. En oikein tiedä, pitäisikö loukkaantua vai vaan nauttia tilanteesta, mutta päädyn jälkimmäiseen. No toki!
Viikinkisänki ohittaa taas ja jää taas tuijottamaan viereiselle kaistalle, iskee nyt jo silmää hymyillen. Minä hymyilen takaisin ja ilmehdin silmilläni kulmakarvojani kevyesti kohottaen, Viikinkisänki alkaa nauraa ja ohittaa; palaa kaistalle eteeni ja laittaa oikean vilkun päälle sen merkiksi, että on poistumassa moottoritien seuraavasta liittymästä.
Hänen ryhmittyessään poistumiskaistalle kiiruhdan vielä vierelleen ja vilkutan; Viikinkisänki vilkuttaa takaisin ja iskee vielä kerran silmää.
Kotiuduttuani lähetän Mr. Mossadille viestin (hän pyytää aina ilmoittamaan, kun olen turvallisesti kotona, awwww) ja kerron ällistyneenä tapahtuneesta.
Mr. Mossad vastaa nauruemojilla.
“Well that doesn’t surprise me at all. When you left me you looked so beautiful and fuckable I already worried if you’d make it back to your car before getting hit on.”
