Kiitos persut ja muut maahanmuuttokriittiset!

Tunnustan, että olin ennen rasisti maahanmuuttokriittinen.

Tunnustan, että tämä perustui puhtaasti subjektiivisiin kokemuksiin, joita minulle oli kertynyt nuorempana muutamasta seurustelusuhteesta muiden kuin kantasuomalaisten kanssa. Avaan tarinani alla, mutta en halua esittää tekosyitä; haluan vain selventää, miksi olin niin kovin vihainen ja tuomitseva. 

Ensimmäinen seurustelusuhde kesti useamman kuukauden, ja päättyi siihen, että istuessamme yhdessä muutamalla oluella isommalla porukalla, porukkaan kuuluva venäläinen nainen kertoi minulle kuultuaan, että minäkin puhun venäjää, venäjäksi miesystäväni paikalla ollessa, että tämä oli naimisissa ja kahden lapsen isä. Mutta että minun ei tulisi järjestää kohtausta ja pistää suhde poikki julkisella paikalla, sillä mies oli tunnetusti myös löyhänyrkkinen ja aggressiivinen. Hän otti tietoisen riskin ja varoitti minua, koska oli nähnyt mihin mies pystyy.

Mies stalkkasi minua työpaikallani suhteen päättymisen jälkeen vielä kuukausitolkulla, ja oli järjestää minulle potkut, sillä työtoverinikaan eivät enää tunteneet oloaan turvalliseksi. 

Toinen seurustelusuhde kesti liki kaksi vuotta, ja sen aikana puhuttiin jo naimisiinmenostakin. Suhde loppui, koska mies jäi kiinni rysän päältä pettämisestä (oh, the irony) ja lisäksi kävi ilmi, että miehellä oli vaimo kotimaassaan, joka vain odotti pääsyä Suomeen.

Sitä ennen oli käynyt ilmi, että mies a) ei tullutkaan Intiasta, kuten väitti; b) ei opiskellutkaan TKK:ssa, kuten väitti, c) että mies oli tavatessamme vielä naimisissa suomalaisen naisen kanssa vaikkakin ero oli jo vireillä, ja d) että mies oli salaa muslimi. Minulle sanoi olevansa allerginen sianlihalle ja kielsi uskontonsa.

Minulla ei ollut mitään muslimeja vastaan, mutta kategorinen valehteleminen alkoi jossain vaiheessa nyppiä (oh, the irony part 2).

Ihmettelen, miten jaksoin kaikkia niitä valheita niinkin kauan; miten jaksoin luottaa, että jossain siellä sisällä on jotain hyvää. Ei ollut. Mutta tietenkään en tajunnut, että ihmisen ”pahuus” tai ”hyvyys” ei katso kulttuuria tai ihonväriä.

Ei, minä päädyin kaikessa viisaudessani siihen, että muut kuin kantasuomalaiset tulee ensin tuomita ja vasta myöhemmin todeta syyttömiksi. Kahden subjektiivisen kokemuksen perusteella päädyin karttamaan kokonaisia kansanryhmiä, kokonaisia kansallisuuksia.

Suhtauduin vähintäänkin epäilevästi muihin kuin kantasuomalaisiin, ja jotenkin kaikessa loukkaantuneisuudessani ja vihassani unohdin, että minun vanhoihin (kantasuomalaisiin) koulukavereihinikin kuului muun muassa taposta linnassa istunut ja heroiinin aktiivikäyttäjä. Ei siis mistään vinkkelistä ns. parempaa porukkaa.

Minä haluan nyt virallisesti pyytää anteeksi henkilökohtaisiin kokemuksiini perustunutta, katkeruuden ja pettymyksen aiheuttamaa yleistämistä, ja siitä kummunnutta vihaa, joka loppujen lopuksi kulutti eniten minua itseäni.

Ja nyt, pakolaiskriisin keskellä, haluan virallisesti kiittää paitsi (asiasta kommentoineita) Persuja, myös muita kiihkomielisiä kantasuomalaisia. Kiitos myös niille Torniossa ihmismuurina seisoneille, jotka fyysisesti yrittivät estää pakolaisten tulon Suomeen.

ihmismuuri.jpg

Tämä kuva (lähde: Pohjolan Sanomat) nimittäin pysäytti minut lopullisesti, sai minut tajuamaan, etten ikinä – en ikinä enkä missään tilanteessa – voisi liittyä tämän joukon jatkoksi. 

Kiitos kaikista niistä maahanmuuttokriittisistä kommenteista, joissa vaaditaan ensin esimerkiksi vanhustenhuollon parantamista; sillä vasta, kun kaikki on omassa maassamme sataprosenttisen kunnossa, voidaan edes harkita ulkopuolisten päästämistä rajojen sisälle. Tämähän on täysin realistinen tavoite – laskekaapa kaikki maailman kehittyneet maat, joissa ei ole mitään, siis mitään ongelmia.

Moneenko pääsitte?

Kaikkihan me tiedämme, että kaikki pakolaiset ovat poikkeuksetta elintasopakolaisia. (Herranjumala osalla on jopa älypuhelimet! Miettikää! 2015-luvulla! Ei voi olla oikea hätä jos on älypuhelin!) Ja jotenkin mystisesti he tulevat meidän lintukotoomme sekä elämään sosiaalituilla että samanaikaisesti viemään työpaikkamme. Se on kuulkaas aikamoinen saavutus. Nostan hattua tälle paradoksille. 

Kiitos teille kaikille. Teidän suvaitsemattomuutenne ruokki minun suvaitsevaisuuttani; sai minut käsittämään muutamia asioita, joiden luulin olevan kaikille itsestäänselvyys (mutta jotka minultakin jossain vaiheessa vain unohtuivat). Muistutetaanpa siis.

Jos ihmisellä on hätä, ihmistä pitää auttaa.

Sitä ihmistä pitää auttaa ihonväristä, uskonnosta tai sosiaalisesta statuksesta riippumatta.

Kenelläkään ei ole oikeutta – eikä kykyjä – alkaa valikoida yksittäiseen ihmiseen tai ihmisryhmään kohdistuvaa auttamisen tarvetta vain sillä perusteella, että joukossa saattaa olla yksi mätä omena. Yksi tai useampikin. Ja samalla lailla niitä mätiä voi olla niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin omenoissa.

Siellä joukossa on kuulkaas myös monta hyvää omenaa.

Niitäkin tarinoita voi lukea lehdistä ja sosiaalisesta mediasta, eivätkä ne välttämättä ole yhtä keksittyjä kuin varta vasten propagandaa varten luotu FB-profiili, jossa on venäläisen alusvaatemallin kuva profiilikuvana. Miten (muuten ilmeisesti niin kovin) kriittinen ihminen voi samalla olla niin epäkriittinen tulkitessaan kaikkien muokattavissa olevaa subjektiivista ja lähdeviitteetöntä materiaalia?

Minä olen korkeasti koulutettu, vaaleatukkainen ja vihreäsilmäinen kantasuomalainen, joka joskus oli sitä mieltä, että meidän tulee valikoida tarkasti, ketä maahamme päästämme.

Nyt minä olen sitä mieltä, että ihminen on arvokas riippumatta siitä, mistä maasta hän tulee tai mitä mausteita ruuassaan käyttää.

Ja että jokaisella ihmisellä on oikeus elää turvallisessa ympäristössä.

Minä avaan nyt suuni ja sanon etuoikeutettuna kantasuomalaisena, että nyt perkele riittää.

Olen myös sitä mieltä, että meidän kaikkien tulisi muistaa ne pienet ja kovin tärkeät nyanssit, jotka erottavat meidät muista eläimistä:

Myötätunto.

Inhimillisyys.

Rakkaus.

Näillä eväillä kuulkaas potkii jo yllättävän pitkälle. Kokeilkaapa. 

Kommentit (53)
  1. Varakkaista perheistä ne ovat jotka tänne tulevat, itselläni ei ole varaa edes Kreikan matkaan, en anna heille myötätuntoa, lapset ja naiset ovat minulle tärkeitä sekä vanhukset pakolaisina.

    1. Kyllä pääosalla suomalaisista olisi varaa yhdensuuntaiseen Kreikan/Irakin/vastaavaan matkaan jos kaikki liikenevät varat laitettaisiin siihen ja koko omaisuus myytäisiin, varsinkin jos matkavälineenä on pikkuinen vene ja kuorma-auton takakontti. Toisekseen se, että on keskituloinen tai ylikin, ei tarkoita sitä ettei voi olla hengenvaarassa ja näin turvapaikkaan oikeutettu. Sinällään en sano, että kaikilla tulijoilla olisi puhtaat jauhot pussissaan, mutta siitä, että matkarahat on jotenkin saatu kasaan, ei voi päätellä mitään.

      1. verotarkastaja
        7.10.2015, 13:12

        Nyt kun näyttää siltä, että ainakin osa Irakin pojista on lähdössä kotiin, niin mikähän on suvaitsevaisten mielipide nyt! (kts. HS 7.10. Irakilaiset jonottavat lähetystössä passeja). Yle 2:n pakolaisilta oli kamalaa katsottavaa, ainoa järkevä mielipide oli eräältä herralta, että ei tässä rasisteja olla, kun ei haluta valtavaa määrää elintasopakolaisia Suomeen, vaan yksinkertaisesti valtion rahat ei riitä. Arvio ensi vuodelle on 1,5 miljardia ja mikäli perheitä aletaan yhdistämään jopa 5 miljardia euroa! Herran jestas, oikeesti. Jos tällä hetkellä meidän jokaisen suomalaisen osuus valtion velasta (n. 95 MM €) on n. 17 000€, niin 5 miljardia lisää lienee 5 %, kysymys, haluatko sinä ottaa lisää velkaa 850€ maksaaksesi tämän ihanuuden. (+ korot päälle). Ja tämä laskelma koskee kaikkia kansalaisia, jos tuosta vähennetään kaikki jotka eivät käy töissä, niin summat ovat moninkertaisia!

        Minä en halua, voin maksaa vaikka 500€ vuodessa, jos ne rahat käytetään kehitysapuun lähtömaissa!

        Kiitos ja anteeksi!

  2. Alla olevaan ”veronmaksajan” kommenttiin liittyen ajattelin linkata Wikipedian tietosivun Irakin pakolaisista: en.wikipedia.org/wiki/Refugees_of_Iraq

    Pakolaisuus Irakista ei ole uusi asia, vaan monet ovat lähteneet mm. Persianlahden ja aikaisempien sotien alta jo vuosia taikka vuosikymmeniä sitten. Heitä oli mm. 700 000 Jordaniassa vuonna 2009, ja vuonna 2007 arviolta noin 40 000 Libanonissa, 150 000 Egyptissä ja yli 1,2 miljoonaa Syyriassa (joka ei, kuten uutisista huomaa, ole enää turvallinen paikka edes omille kansalaisilleen). Eli Eurooppaan saapuvat irakilaiset pakolaiset ovat saattaneet asua naapurimaissa pakolaisina jo pitkään. Ja voihan Irakista sotaa ja Isistä pakenevilla nuorilla miehilläkin olla kohtalaisen aito hätä.

    ”Suomeen saapuneet laittomat maahantulijat ovat 70 % Irakin kansalaisia, 15% Somaleita ja esimerkiksi Syyriasta tulee vain 2% (niitä joilla on oikeasti hätä)? Noista Irakilaisista 80 % on nuoria miehiä, joilla on rahaa ja he pääsevät pois Irakista, ne joilla siellä on oikeasti hätä, jäävät sinne (vanhukset, lapset ja naiset). Nämä nuoret miehet kuormittavat järjestelmän siten, että oikeat hädänalaiset eivät pääse turvapaikkajärjestelmän piiriin. Suomen rajalliset resurssit menevät nyt väärään osoitteeseen, tämä minua huolettaa…”

    1. Veronmaksaja
      2.10.2015, 07:28

      Pointtini onkin lähinnä se, että miten voi mennä takaisin maahan josta on lähtenyt pakoon, kun henki ja terveys on uhattuna? Voisitteko oikeasti miettiä tätä pakolaiskriisiä realistisesti, eikä aina vedota siihen, että on autettava, kaikkia, niitäkin joilla on rahaa ja mahdollisuus harrastaa tällaista ”kaukomatkailua” suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Hallituksen säästöt menevät tähän pakoilaiskriisin hoitoon ja taas pitää raapia uutta rahaa veronmaksajilta ja työtätekeviltä!

      1. Ei kaikkia ole ”autettava”, jos ”auttamisella” tarkoitat myönteistä turvapaikkapäätöstä. Mutta YK:n ihmisoikeussopimuksenkin mukaan turvapaikan anominen on ihmisoikeus ja useampien ratifioimiemme sopimusten mukaan turvapaikkahakemukset on käsiteltävä. Se, että turvapaikkahakemukset käsitellään, ei tarkoita, että sitä, että kaikille on myönnettävä turvapaikka. Ja kun tutustuu tilatoihin aiheesta, ei näin ole toimittukaan, eli suurin osa hakijoista ei ole saanut turvapaikkaa.  

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *